Tieteen tulevaisuus

Huonoja uutisia tuleville opiskelijasukupolville: teidänkään opintorahanne ei tule riittämään täysipäiväiseen opiskeluun.

Onneksi ette kuitenkaan joudu kituuttamaan vanhempienne tuella tai lainarahalla yhtä kauan kuin nykyiset opiskelijat, sillä te tulette suorittamaan korkeakoulututkintonne - sen yhden - määräajassa ilman ylimääräisiä sivuaineita.

Työelämään pääsette muutenkin edeltäjiänne nopeammin, sillä välivuodet jäävät entistä useammin väliin, koska opiskelijavalinta painottuu todistusten arvosanoihin ja soveltuvuuskokeisiin. Lukiossa ei siis kannata laiskotella.

Akateeminen vapaus tarkoittaa teille eri asiaa kuin mihin edeltäjänne ovat tottuneet. Kursseissa on yhä valinnanvaraa, mutta niiden on paras palvella jollain tavalla tärkeintä päämäärää: valmistumista ja työelämään siirtymistä.

Siirtymä lukiosta yliopistoon on entistä loivempi. Opintojenne etenemistahti määritellään jo ensimmäisenä syksynä henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa. Teille saatetaan antaa valmiiksi täytetty lukujärjestys, josta näette mitä opiskella ja milloin.Olette kuitenkin menneitä sukupolvia paremmassa asemassa siinä, että teitä pyritään ohjaamaan ja neuvomaan opinnoissanne tehokkaasti alusta alkaen.

Monia teistä saattaa ilahduttaa tieto siitä, että pääsette kehittämään kielitaitoanne ulkomailta tulevien kurssikavereiden kanssa. Ulkomaisten opiskelijoiden määrä lisääntyy etenkin tekniikan, lääketieteen ja luonnontieteiden koulutusta antavissa oppilaitoksissa.

EU:n ulkopuolelta saapuvat opiskelijatoverinne joutuvat maksamaan opiskelustaan, mutta tulijoita riittää silti etenkin Aasian nopeasti kehittyvistä maista kuten Kiinasta, Intiasta ja Vietnamista.

Yliopistot ja valtio toivovat, että mahdollisimman moni näistä vaihto-opiskelijoista jäisi pysyvästi Suomeen, sillä kansainvälinen kilpailu tutkimuksen saralla kiristyy jatkuvasti Aasian maiden koulutustason kasvaessa.

Yliopistoille tämä on tärkeä toive siksi, että yhä isompi osa niiden rahoituksesta tulee yksityiseltä sektorilta, joka vaatii rahojensa vastineeksi uusia innovaatioita ja teknologista sovellettavuutta.

Pitkään jatkunut rajanveto ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävistä helpottaa, sillä juuri ketkään muut kuin ammattikorkeakoulujen rehtorit eivät tahdo viedä ammattikorkeita tiedeyliopistojen suuntaan.

Korkeakoulujen aloituspaikat vähenevät ikäluokkien pienentyessä, mutta itse korkeakouluverkosto ei juuri supistu. Korkeakouluja on useimpien mielestä liikaa, mutta eduskunnasta ei löydy tahtoa oppilaitosten määrän karsimiseen.

Yksi hyväkin uutinen lopuksi: kaikkeen tähän voitte vielä yrittää vaikuttaa - jos näette siihen tarvetta.

- - -

Tämä oli yksi näkemys korkeakoulutuksen tulevaisuudesta. Se ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä se on työstetty maan johtavien koulutuspoliittisten vaikuttajien haastatteluista.

Aviisi pyysi näkemyksiä ja mielipiteitä opetusministeri Antti Kalliomäeltä (sd), Tampereen yliopiston kanslerilta Jorma Sipilältä, SAK:n varapuheenjohtajalta Matti Huutolalta, Akavan puheenjohtajalta Risto Piekalta ja EK:n puheenjohtajalta, entiseltä opetusministeriltä (rkp), Christoffer Taxellilta.

Keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ja opintotuesta vastaava kulttuuriministeri Tanja Karpela eivät vastanneet kyselyyn.

Opiskelijan kannalta surullista, mutta kovin yllätyksetöntä on se, että opiskelijoiden toimeentulo on vaikuttajien asialistalla toissijainen tavoite.

Ainoa selviä korotuksia opintotukeen vaativa on Akavan Piekka, jonka mielestä opintorahaa pitäisi lähitulevaisuudessa korottaa päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi.

Hän vaatii myös opintotuen vapaan vuositulon rajaan 20 prosentin korotusta. Opiskeluaikaisen työnteon puolella on myös SAK:n Huutola, jonka mukaan työssäkäynti tuskin loppuisi, vaikka opintotukea nostettaisiinkin.

"Työmarkkinat ovat muuttuneet sellaisiksi, että työssäkäynti opintojen aikana voi olla mielekäs vaihtoehto."

Muiltakin löytyy ainakin julkisesti ymmärrystä opiskelijoiden vaatimuksille opintososiaalisten etujen korottamiseksi, mutta kovin realistisina vaatimuksia ei pidetä.

Opetusministeri Kalliomäki tyytyy toteamaan, että Suomen opintotuki on eurooppalaisittain hyvällä tasolla, ja että "siihen liittyvää kehittämistyötä tehdään koko ajan ministeriössä.

EK:n Taxell puolestaan viittaa lähestyvään eläkepommiin ja kansainväliseen verokilpailuun, jotka heikentävät valtion mahdollisuuksia kasvattaa menojaan.

"Yleisesti ottaen voi sanoa, että tuki on saajan kannalta liian pieni ja maksajan kannalta liian suuri."

Jos tulorajoja tai opintorahaa lähivuosina korotettaisiinkin, kuten esimerkiksi kulttuuriministeri Karpela on äskettäin vihjaissut, korotukset tuskin tulevat olemaan kovin suuria. Ja uusia korotuksia niiden jälkeen saadaan varmasti odottaa kauan.

Lopputulos: pelkkä opintoraha ei edelleenkään riitä mahdollistamaan täysipäiväistä opiskelua.

Toinen opiskelijaliikkeen suurista taisteluista on akateemisen vapauden säilyttäminen. Sekin näyttää vaikealta.

Tässäkin kyse on viime kädessä siitä, että valtio tarvitsee opiskelijat entistä nopeammin työelämään suurten ikäluokkien tilalle. Opiskeluaikaisen työnteon lisäksi tätä hidastaa "liika" opiskelu.

Vuonna 2004 toisen tai useamman ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti Suomessa 317 ihmistä, eli 2,5 prosenttia kaikista tutkinnon suorittaneista.

"Useamman tutkinnon suorittaminen ei aina ole epätarkoituksenmukaista yksilön osaamisen kannalta", opetusministeri Kalliomäki myöntää.

"Keskustelua käydäänkin siitä, millainen koulutus henkilölle maksetaan verovaroin", hän jatkaa.

Liian laajoja tutkintoja on jo nyt ryhdytty ehkäisemään uusille opiskelijoille suunnatun henkilökohtaisen opintosuunnitelman ja tutkintorakenneuudistuksen avulla.

Yliopistoissa vuosikausia ilman opintoviikkoja notkuvia saatetaan puolestaan ryhtyä karsimaan esimerkiksi jonkinlaisella kirjaamismaksulla, jotta opiskelijaetuuksista ei enää pystyisi nauttimaan ilmaiseksi ilman opintosuorituksia.

Mitä tästä voi päätellä? Yliopisto-opiskelusta on tulossa entistä koulumaisempaa.

Erittäin hyvä uutinen on kuitenkin se, että suomalaisille opiskelijoille tuskin säädetään lukukausimaksuja vielä lähitulevaisuudessakaan.

EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista haastatellut olivat myös yksimielisiä: ne pitää ottaa käyttöön. Kalliomäki tosin on virkansa puolesta jälleen varovainen. Hänen mukaansa "opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan jatkotoimia ulkomaalaisten opiskelijoiden maksullisuutta selvittäneen työryhmän pohjalta".

"Se on sekä kansallisissa että tänne tulevien opiskelijoiden intressissä, että tänne ei tulla siksi, että on ilmaista, vaan siksi, että täällä saa hyvää opetusta ja täällä harjoitetaan hyvää tutkimusta", Christoffer Taxell toteaa.

Yliopistojen henkilökuntaa kiinnostanee eniten se, mihin suuntaan yliopistojen ja valtion suhde kehittyy.

Yliopistojen rehtorien neuvosto jätti viime vuoden lopussa manifestin, jonka keskeinen sanoma oli se, että valtionhallinnon uusi tuottavuusohjelma on ristiriidassa yliopistojen itsehallinnon ja tulosohjausjärjestelmän kanssa.

Rehtorit vaativat, että yliopistojen taloudellista ja juridista päätösvaltaa lisätään, jotta ne pystyisivät ottamaan vastaan ulkomaista tutkimusrahoitusta ja osallistumaan paremmin yritystoimintaan.

Ministeri Kalliomäki viittaa jälleen käynnissä olevaan selvitystyöhön, mutta muu raati on yhtä mieltä rehtorien neuvoston kanssa.

"Tiedekorkeakoulujen suurin kehittämisongelma on, että ne ovat valtionhallinnon tilivirastoja, mikä rajoittaa niiden kehittämistyötä", Risto Piekka toteaa.

EK:n Taxell huomauttaa, että kehitys on ollut oikeansuuntaista jo pitkään. Vielä 1980-luvulla eduskunta päätti muun muassa uusien professuurien perustamisesta.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen työnjaon Aviisin koulutuspoliittinen raati haluaa pysyvän selkeänä, mutta toisaalta - hieman ristiriitaisesti - yhteistyötä halutaan lisätä.

"Riskinä siinä on se, että ammattikorkeakoulut lähentyvät yliopistoja, vaikka työmarkkinoiden kannalta olisi parempi etääntyä", kansleri Sipilä sanoo.

SAK:n Matti Huutolan mielestä ammattikorkeakoulujen tulisi tiivistää yhteistyötään etenkin toisen asteen ammattioppilaitoksiin.

"Ammatillinen väylä toiselta asteelta ammattikorkeakouluihin ei nyt toimi tyydyttävästi", Huutola toteaa.

Raadin ajatuksia lukiessa on hyvä pitää mielessä, että ne ovat sekä hyvässä että pahassa keski-ikäisten, eläkeikää lähestyvien, miesten ajatuksia.

Muutaman vuoden päästä samoilla palleilla saattavat jo istua ihmiset, jotka ovat itse opiskelleet nykyisenkaltaisen opintotukijärjestelmän aikana.

Katsotaan, mitä sitten tapahtuu.