Markkinoiden Cooperin testi

"Mä en juokse teidän paskakisoissa", lauloi Kauko Röyhkä kappaleessa Cooperin testi.

Röyhkä olisi voinut hyvin laulaa nykyaikaisesta markkinataloudesta. Näissä kisoissa meille hoetaan, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Kilpailun säännöt ovat toki kaikille samat, mutta kaikki eivät aloita juoksuaan samalta viivalta.

Työnhausta on tullut itsensä brändäämistä, kauneuskilpailu, jossa ihmisen on tehtävä itsestään tuote ja myytävä itsensä työnantajalle. Kaikki eivät ole hyviä itsensä markkinoinnissa, riippumatta siitä, kuinka hyviä ovat työssään.

Samaan aikaan yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä perinteiset matalan koulutustason työt ovat hävinneet. Kun ennen töitä löytyi tehtaan tuotantolinjalta, nykyajan matalan kynnyksen työpaikat löytyvät puhelinmyynnistä.

Näistä kisoista ei myöskään helpolla jättäydytä ulkopuolelle. Kilpailuyhteiskunta pakottaa kaikki osallistumaan samaan kilpailuun. Meille annetaan illuusio vapaasta valinnasta, mutta meillä ei ole vapautta olla osallistumatta. Kaikki eivät menesty samassa lajissa, mutta meitä pakotetaan samaan muottiin.

Kun puhutaan syrjäytymisestä, harvoin kysytään, voisiko joidenkin ihmisten kohdalla olla kyse siitä, että yhteiskunta ei tarjoa heille mitään paikkaa olla olemassa?

Totta kai on niin, että lahjakkaiden ihmisten on päästävä toteuttamaan potentiaaliaan ja hyötymään lahjoistaan myös taloudellisesti.

Usein vain tuntuu olevan niin, että tässä yhteiskunnassa parhaiten eivät menesty ne, jotka ovat kaikkein lahjakkaimpia, vaan ne, joiden lahja on tehdä rahaa muiden työllä ja erityisesti ne, joiden lahja on tehdä rahaa rahasta. Toimitusjohtajat, sijoittajat ja pankkiirit ovat tämän maailman todellisia menestyjiä.

Niitä asioita, jotka todella jäävät historiankirjoihin ja vievät ihmiskuntaa eteenpäin on harvoin tehty ensisijaisesti taloudellista hyötyä silmälläpitäen. Olisiko Albert Einstein tutkinut suhteellisuusteoriaa, jos hän olisi tavoitellut taloudellista menestystä? Puhumattakaan vaihtovirran keksineestä Nikola Teslasta, joka kuoli köyhänä ja unohdettuna.

Muistammeko historiasta miehen, joka keksi sähkön, vai miehen, joka perusti sähköyhtiön?

Ehkä Cooperin testillä menestyjien sijaan meidän pitäisikin antaa tilaa niille, jotka pysähtyvät radan reunalle mietiskelemään. He todennäköisesti luovat ne asiat, joista jälkipolvet meidät muistavat.

Samuli Huttunen

Kirjoittaja on Aviisin VT. päätoimittaja