Älähdys!: Työssäkäyvää opiskelijaa ei saa unohtaa

Opiskelijajärjestöt ja Tampereen yliopiston opiskelijat ovat näyttävästi kampanjoineet opintotuen korottamisen puolesta.

15 prosentin tasokorotus vuoden 1992 tasolla makaavaan opintotukeen on varmasti kohtuullinen vaatimus. Opintotuen korotus toisi toteutuessaan opiskelijoiden pussiin 40 euroa kuukaudessa lisää.

Käytännössä opiskelija, joka ei saa tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisiltaan, ei vielä korotuksen jälkeenkään tule toimeen pelkästään opintotuella ja asumislisällä.

Vielä huonommassa tilanteessa ovat ne opiskelijat, joilla on perhe elätettävänään. Todellisiksi vaihtoehdoiksi monille jäävät siten lainan nostaminen ja työssäkäynti.

1990-luvulla opiskelleena ymmärrän hyvin, että ensimmäinen vaihtoehto ei houkuttele ainakaan nykyisin lainaehdoin.

Nykyisin opiskelija saa tienata 505 euroa kuussa menettämättä opintotukea ja 1515 euroa kuussa niinä kuukausina, jolloin ei nosta opintotukea.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän jo useana vuotena esittämä 20 prosentin korotus vapaaseen tulorajaan lisäisi työssäkäyvien opiskelijoiden verotettavaa tuloa 1818 euroa vuodessa ja verojen jälkeenkin siitä jäisi huomattavasti opintotuen korottamista korkeampi summa käteen.

On lähtökohtaisesti väärin, että sellaista opiskelijaa, joka suorittaa opintonsa ja sen ohella tekee töitä, rangaistaan työn tekemisestä leikkaamalla opintotukea. Jokin yläleikkuri saa toki olla, mutta nykyinen taso on luvattoman matalalla.

Yhteiskunnan pitää aina kannustaa aktiivisuuteen, eikä osapäivätyö välttämättä merkitse opintojen viivästymistä, vaan sen sijaan se voi edesauttaa työllistymistä valmistumisen jälkeen.

Arto Satonen
kansanedustaja (kok)