Älähdys!

Me äidit ihmettelemme, että onko niitä lapsisotilaita Libanonissakin. Israelin pääministeri Ehud Olmert julisti, että tulitusta jatketaan, kunnes sotilaalliset tavoitteet on saavutettu.

Sotarikoksiin vastataan sotarikoksilla sekä terrorismiin valtioterrorismilla ja horrorismilla. Euroopalla varsinkin on melkein ylitsepääsemätön trauma juutalaisiin nähden. Heistä ei saa edes ajatellakaan negatiivisesti.

Miten me selitämme lapsillemme, että jos terroristi surmaa siviilejä, se on väärin, mutta jos sen hirmuteon suorittaa sotilas, se on oikeutettua puolustussotaa, jopa terrorismin vastaista pyhää sotaa?

Lapset kysyvät: Mikä ero on natsilla ja juutalaisella? Emme tiedä. Mikä ero on presidentti Bushilla ja vainoharhoissaan riehuneella Stalinilla? Emme tiedä.

Libanonissa vallitsee totaalinen hävitys ja vielä lisäksi ekokatastrofi, koska öljy raunioittaa maan tärkeät elinkeinot. Sotakorvauslasku on ilman muuta suunnattava maksettavaksi Israelille ja siitä edelleen USA:lle ja yhä edelleen Yhdysvaltain rikkaille juutalaisille, jotka kylmäverisesti tapattavat heimoveljiään Pyhällä maalla.

YK pelkää, että uskottavuus heidän maailmanjärjestöönsä horjuu. On jo horjunut. Suojelurahat heidänkin on vastaanotettava supervallalta.

Kun Jeesusta vietiin ristiinnaulittavaksi, juutalaiset uhosivat: "Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle." Ehkä sattumaa, että juutalaisia on kohdannut niin monta järisyttävää vastoinkäymistä. Historian kauhukuvien lipuessa silmiemme ohi USA ja Israel kait huutavat yhteen ääneen: "Tulkoon heidän verensä meidän ja meidän lastemme päälle."

USA pitää itseään valittuna kansana, ja presidentti George W. Bush uskoo, että Jumala käski hänen hyökätä Irakiin. Valittu kansa on myös Israel. Onko valitsijana kenties se pelottava olento, jolla on kaksi sarvea ja pitkä häntä?

Ritva-Liisa Harjumaa,
suomalainen äiti