Ei niin kaksihaaraista

Tässä Akka-Aviisissa pohditaan viiden jutun verran prostituutiota. Ääneen pääsee ihmisiä, joiden mielestä yhteiskunta suhtautuu itsensä myymiseen liiankin kriittisesti.

Jos kansaa jostakin pitää valistaa, niin edes perusihmisoikeuksista. Totta on, että lähes kaikki suomalaisprostituoidut työskentelevät omasta tahdostaan, mutta yhtä varmaa on, että osa Suomessa itseään myyvistä tekee työtään pakon sanelemana.

Enää ei sentään törmää samaan, kuin minä kuusi vuotta sitten Hesarin juttukeikalla, kun ilotyttöralliin kyllästyneet kalliolaiset osoittivat mieltään. Päätin kysyä jotain myös venäläisiltä alan ammattilaisilta. Pari askelta heidän suuntaansa, niin jokos sutenööri alkoi pelotella stiletillä.

Julkisen seksinmyynnin kieltäminen on sittemmin lakaissut bisneksen maton alle. Naiskauppa näkyy kuitenkin yhä paitsi internetissä, myös rajalla. Viime vuosina Suomen halki on kuljetettu bussilasteittain georgialaisnaisia muualle Eurooppaan. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö arvioi, että maanosamme ilotyttömarkkinoille roudataan vuosittain satojatuhansia naisia.

Ei siis voi ajatella, että naiskauppa olisi vain köyhien maiden ongelma. Suomalaismiehet ovat varmasti kaupanteossa mukana. Siksi yhteiskunnan pitää antaa selvä viesti, että naisen alistaminen on väärin.

Moni vetoaa siihen, että niin kauan kuin on kysyntää, on tarjontaa. Hyväksikäytön syyt löytyvät kuitenkin ylä- eikä alapäästä.

Asennekasvatuksella on ennenkin tehty ihmeitä: opiskelijoiden tupakointi on tippunut alle kahdeksaan prosenttiin ja viinaakin vedetään entistä vähemmän.

Luulisi pitkällä tähtäimellä myös hyväksikäytön vähenevän.