Kummallisvaalien tulos

Jalkapallo on peli, jossa on pallo, 22 miestä - ja lopuksi voittaa Saksa. Näinhän totesi englantilainen Gary Lineker.

Mikäs on peli, jossa on kymmenkunta poliittista ryhmää, läjittäin lehtijuttuja ja vaalimainoksia - ja lopuksi voittaa aseveliakseli?

Arvasitte oikein, sehän on kuntavaalit Tampereella!

Täkäläiset kunnallisvaalit jaksavat kummastuttaa. Sdp ja kokoomus ovat jakaneet valtuustopaikat sotien jälkeen kerta toisensa jälkeen. Se ei tietenkään muuta tilannetta, että liittoutumisen alku ja juuri, Skdl:n torpedoiminen vallasta ei ole ollut relevantti enää vuosikymmeniin.

Mitä sen on väliä, että kokkarit ja demarit jyräävät aina? Ottamatta kantaa minkään puolueen puolesta, nyppiihän se, ettei mikään muutu.

Tätä menoa ei opiskelijoidenkaan asema kohennu. Uuteen valtuustoon valituista 67:stä taas vain kaksi on päätoimisia opiskelijoita.

Neljä vuotta sitten he olivat Elli-Maija Pöllinen (vas) ja Oras Tynkkynen (vihr), nyt Laura Granat (vihr) ja Joonas Lepistö (sd).

Kohentakaa vain opiskelijan asemaa. Voi olla taas aika nihkeää saada Tampereelle esimerkiksi kunnon pyörätieverkosto, kun aseveljet eivät sitä halua. Heillä on riveissään kaupungin virkamiehistö, joka voi päättää muun muassa Hämeenkadusta myös ilman valtuuston siunausta.

Eri opiskelijatahot järjestivät maanantaina pyöräilymielenosoituksen tärkeimpien katujen sulkemista vastaan. Kylänraiteille kun on kevääseen asti asiaa kaksipyöräisellä vain autoväylää pitkin. Eikun mukulakiville vain bussien sekaan. Moni ei uskalla.

En uskalla minäkään Hämeenkadulla, mutta muilla kaduilla olen alkanut uskaltaa. Autoilijat kyllä tajuavat, että pyrin osoittamaan heille pyöräilijöiden aseman liikenteessä. Ymmärrystä välitetään liimautumalla takalokariin ja karauttamalla ohi mahdollisimman ahtaassa paikassa.

Jos kaikki pyöräilijät ajelisivat autokaistalla, muutosta alkaisi haluta akselikin. Kuka lähtee mukaan?