Aviisi voisi olla Toope

Tampereen ylioppilaslehden historia alkaa ajasta ennen Tampereen yliopistoa. Kun Yhteiskuntatieteellinen korkeakoulu muutti Helsingistä Pirkanmaalle, siirtyi mukana toimittajaopiskelijoiden Neekerit-yhdistyksen lehti Teisku.

Tampereelle perustettiin heti ylioppilaskunta, ja sille piti saada nopeasti oma julkaisu. Niinpä Teiskusta tehtiin Yykoo 1959. Tampereen ylioppilaslehti oli syntynyt.

Tallella olevat dokumentit alkavat keväästä 1962. Yykoon sopimusneuvoston pöytäkirjoista ilmenee, että lehden sisällöstä käytiin paikoin tulista keskustelua. Syksyllä 1965 Yykoo halusi julkaista Viikon piikit -palstalla kritiikkiä siitä, että tohtori Aaro Kauppi aloitti kiireidensä takia opetuksen vasta lokakuussa.

Yliopistolta painostettiin rehtori Paavo Kolia myöten Yykoon päätoimittajaa Seppo Littusta sillä, että jos teksti julkaistaan, kaikki professorit katkaisisivat suhteensa koko ylioppilaskuntaan. Littusen mukaan häntä uhattiin muun muassa lakituvalla, maalaisliitolla ja moraalilla. "Painostusmenetelmät olivat sikamaisen törkeitä", Littunen kirjoittaa.

Aluksi kritiikin paikalle painettiin "sensuroitu", mutta myöhemmin teksti julkaistiin alkuperäisessä muodossaan.

Aamulehti
suuttui kunnolla

Vuosi 1966 on akateemiselle Tampereelle tärkeä. Paitsi että Yhteiskunnallinen korkeakoulu muuttui yliopistoksi, vaihtui myös ylioppilaslehden nimi. Ehdotuksia tuli toimitukseen lähes sata, muun muassa Nootti, Toosa, Takoja, Toope, Paukku ja Tuoppi. Loppusuoralla Aviisi selätti Awiisin.

Ensimmäisen Aviisin (23.9.1966) kansi on tämän numeron kannessa.

Aviisin ehkä suurimmat kärhämät syntyivät alkuvuoden 1969 jutusta, jossa kirjoittaja syytti silloista lehdistö- ja tiedotusopin professoria sekä Aamulehden päätoimittajaa Raino Vehmasta gradunohjauksen heikkoudesta.

Kirjoitus johti sanasotaan ja yritykseen erottaa päätoimittaja Jouko Raivio. Erottaminen kuitenkin kaatui toimitusneuvostossa äänin 4-3.

Lehden radikaalit kirjoitukset karkottivat lehdeltä mainostajia. Lisäksi Aamulehden kerrottiin levittäneen sanaa, että Aviisissa ilmoittavat yritykset eivät saa ostaa mainostilaa maakunnan tärkeimmästä lehdestä.

Pienimuotoinen taloudellinen katastrofi johti vuonna 1970 uuteen erottamisyritykseen, joka ratkesi Raivion eduksi vasta toimituskunnan puheenjohtajan päätöksellä.

Ristiriidat johtivat myös vaikeuksiin kirjapainojen kanssa. Aamulehden omistama kirjapaino kieltäytyi painamasta Aviisia, ja työ siirtyi sosiaalidemokraattisen Kansan Lehden kirjapainoon. Sielläkin painokoneet pysähtyivät, koska Aviisi julkaisi jutun sosiaalidemokraattisen kansanedustajan rattijuopumustuomiosta.

Seuraava painopaikka löytyi Kangasalta. Aviisin kaupunkinumeroissa painosmäärä nousi jopa 60 000:een.

Tuohon aikaan julkaistiin myös Lakko-Aviisi, jolla opiskelijoita agitoitiin jättämään luennot väliin yliopistojen hallintouudistuksen takia.

1970-luvun lopussa taas toimitusneuvostossa keskusteltiin, pitäisikö porvareille antaa oma pakinapalsta. Pöytäkirjan mukaan päätoimittaja Jukka Tuurala oli sanonut: "Sopimukset kieltävät pakinapalstan antamisen porvareille."

Hassuttelua
Frangénin tapaan

1980-luvulle tultaessa sanasota oikeiston ja vasemmiston välillä laimeni. Lukijoiden tietoinen ärsyttäminen ei kuitenkaan loppunut. Aviisissa oli sekaisin tieteellisiä artikkeleita ja puhdasta pornoa.

Vuosikymmenen lopussa Aviisissa piti pakinapalstaa Lasse Rautniemi nimimerkillä Satiainen. Hän kritisoi Tatu Vanhasen evoluutiotiedettä jo 4.11.1987 otsikolla "Oryctolagus cuniculus politicus".

Kun toimittaja Simo Frangénin pesti Aviisissa päättyi, kannessa luki: "Ennen Aviisin toimittajaksi ryhtymistään nakkilalainen Simo Frangén oli pitkätukkainen ja epäsiisti renttu. Nyt jättäessään Aviisin Frangén on sivistynyt ja kultivoitunut sekä komea herrasmies. Vuosi Aviisin toimittajana tekee ihmeistä. Ryhdy sinäkin Aviisin toimittajaksi."

Frangénin aikana Aviisi oli hervotonta luettavaa. Lehdessä oli muun muassa hänen tekemänsä sivun ilmoitus, jonka otsikko huusi: "VASTUSTA TUSKALLISIA KOKEITA - ÄLÄ MENE TENTTIIN."

Julkisen sanan neuvostoon Aviisin juttuja on viety ainakin kolme. Nämä kaikki olivat samassa lehdessä 2.3.1988. Päätoimittaja Marjo Liukkonen kirjoitti tasa-arvosta optimistisesti: "Mieshän on vielä Mies. Ja antaa kyllä. Jos on isäänsä tullut." JSN:n päätös oli luonnollisesti vapauttava. Neuvosto ei päätä, mikä mahtuu hyvän maun rajoihin. Samoin kävi jutulle "Kaikki naiset huoraa".

Yhdestä jutusta tuli JSN:n langettava päätös. Aviisi oli laittanut kenraaliluutnantti A.F. Airon kuvan neuvostosovinismista kertovaan juttuun. Kuvateksti kuului: "Opettaja Vladimir Tšerednitšenko autoilee mieluusti vapaa-aikoinaan. Hänen erityisharrastuksenaan ovat alaikäiset, Â’lokaan vajonneetÂ’ tytöt."

Netin
edelläkävijä?

1990-alussa Aviisissa oli taas akkavalta, kun lehteä veti kaksikko Merja Määttänen - Iina Alanko. Keskustelua riitti taas, tällä kertaa erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksista.

Määttänen muun muassa agitoi 18.9.1991 lukijoita boikotoimaan Tiffany-nimistä yökerhoa, koska siellä oli sorsittu homoja.

Samassa lehdessä oli myös yksi Aviisin sadoista opintotukijutuista. Naiset yllyttivät pääkirjoituksessaan opiskelijoita barrikadeille ja lakkoon, koska hallitus oli luvannut opiskelijoille budjettiesityksessään vain kovakorkoista lainaa. Alati toistuvaa ylioppilaslehtikamaa ovat olleet myös kehitysyhteistyö ja seksi.

Samaan aikaan lehteen alkoi tulla nelivärisivuja ja taitto-ohjelmalla kikkailua. Välillä innostuttiin liiaksi asti, ja lopputulos oli sekavaa sillisalaattia.

Vuosikymmenen puolivälissä Aviisi teki päätoimittaja Mikko Keinosen pääkirjoituksen (1.4.1998) mukaan historiaa. "Aviisi oli nimittäin Suomen ensimmäinen printtilehti, joka alkoi julkaista verkkoversiota - - vuonna 1995 @viisi jopa sai USA:sta palkinnon, koska se valittiin verkon parhaaksi julkaisuksi."

Samassa numerossa ollut aprillijuttu naiskasvatusta lukevasta Anssi Meriläisestä otettiin monessa lehdessä tosissaan. Kauppalehti siteerasi: "Liimalettinen Meriläinen kertoo arjestaan keskellä lyhyttukkaisia ja kaljuja naisia."

Toiseksi viimeisessä Aviisissaan Keinonen esitteli lehden linjat. Viiden pisteen linjasta hän esimerkiksi kirjoitti: "Melko radikaali. Hämmentää jo monia."

Tällä vuosituhannella Aviisista on tullut lähes täysin nelivärinen. Sisällöltään lehdessä on särmä säilynyt. Rosa Meriläinen esimerkiksi testasi numerossa 10/2000 kaukoidän vessat otsikolla "Kiinassa on kiva kakata": "Kyykkyasennossa ulostaminen on hienoa. Tässä asennossa suoli tyhjentyy kuin itsestään."

Aivan viime aikoina Aviisi on suututtanut niin ministereitä kuin Tamyn hallitustakin. Kaikesta huolimatta keski-ikäisen lehden historia jatkunee viidenkympin villitykseen ja kirkkaasti ylikin.

Päätoimittajat:

1959-65 mm. Tuomo Loikkanen ja Pertti Ala-Outinen
1966-68 Seppo Littunen
1969-70 Jouko Raivio
1971-72 Veli-Antti Savolainen
1973-74 Riitta Lavikka
1975-76 Olavi Autio
1977-78 Jukka Tuurala
1979-80 Mikko Niskasaari
1980-84 Heikki Mäki-Kulmala
1985-86 Olli Ylönen / vt Pertti Näränen
1987-88 Marjo Liukkonen
1988-89 Gilbert Granholm
1989-90 Reijo Hakola
1990-91 Jari Valtonen / vt Reijo Hakola
1991-93 Iina Alanko ja Merja Määttänen
1993-95 Antti Apunen / Petteri Numminen
1995-97 Jari Lampén
1997-98 Mikko Keinonen
1999 kevät Eija Tynnilä
1999-2000 Antti Vuorio
2000-03 Jussi Tuulensuu
2003- Juha Honkonen