Päiväni pummina

9.00

Ilmainen aamu kannattaa startata raikkaalla tuulahduksella partavettä tai parfyymiä, omien mieltymystensä mukaan. Miltä haluaisin tuoksua tänään? Hyllyltä pursuaa valikoima erilaisia hajuvesiä ja ne ovat kaikki minun - käytettävissäni.

Tavaratalon kosmetiikkaosastolla voi käydä valitsemassa vaikka jokaiselle viikonpäivälle teematuoksun ja suihkia sydämensä kyllyydestä. Myöhemmin illalla samalla tempulla saa kerrankin niitä tyyriitä meikkejä bilesutinoihin. Rohkeasti vain markettiin, kalleinta hilettä naamaan, parasta puuteria päälle ja niskaan henkäys eau de toilettea. Nerokasta, tätä vartenhan ne testerit ovat. Jotta asiakas voisi kokeilla tuotteen kestävyyttä tositoimissa.

10.00

Hyvin alkanut, hyväntuoksuinen päivä jatkuu leppeästi lehtiä selaillessa. Irtonumeroiden ostaminen tai kestotilaaminen on aivan turhan kallista, lehtiä kun voi käydä lukemassa hammaslääkärissä.

Selailen hetken YTHS:n laaria, jossa parveilee toistakymmentä eri lehtimerkkiä. Me Naiset, Tuulilasi, Aku Ankka, Suomen Kuvalehti, Seura... Valikoima venyy golfista vauvoihin ja kalastuksesta sisustamiseen. Jos etsii jotain tiettyä, muutaman kuukauden vanhaa numeroa, senkin saattaa löytää kun vähän kaivelee. Valikoimaa ainakin riittää ja lehdet ovat varsin hyväkuntoisia. Etenkin ruotsinkielinen muotilehti, golflehti ja autolehti narahtavat siihen malliin, että niitä tuskin on yli kolme kertaa avattu.

Eikä haittaa, vaikka sattuisikin saamaan käteensä lehden, jonka sisältö onkin pettymys. Voi lohduttautua ajatuksella, että sen lukemiseen ei tuhlaantunut muuta kuin aikaa.

12.00

Henkareita jaetaan esimerkiksi nahkatakkikaupoissa, myyjät ovat suorastaan iloisia kun joku kantaa ne pois nurkista. Ruuanjämät voi säilöä karkkikaupasta napattuun namulaatikkoon, mahtuupahan vähän isompikin keitto siististi samaan rasiaan. Videovuokraamoista saa usein käytettyjä VHS-koteloita, joihin voi suojata armaat videonsa.

Pitää vain miettiä mielessään, millaista tavaraa mistäkin paikasta voisi jäädä yli, ja käydä rohkeasti kysymässä.

"Ja ilmaiseksihan saa myös hyvää palvelua", lohkaisee videofirman myyjäpoika.

Vielä kun joka paikasta saisikin.

14.00

Hiukan alkaa jo hiukoa. Pitänee matkustaa lähimpään markettiin ostoksille. Bussilla matkustaminenhan maksaa, paitsi jos on liikkeellä lastenvaunujen kanssa. Siis vaunujen.

Eihän sitä kenellekään tarvitse toitottaa, että paluumatkalla harson alla makoilee muksun sijasta nippu banaaneja, sikspäkki, sekaleipä, maitoa, leikkeleitä... Koko viikonlopun ruokaostokset saa kätevästi kätkettyä peiton alle ja samalla välttyy itse kantamasta niitä selkä vääränä.

Jo marketissa voi täyttää massuaan maistiaisilla. Isossa kauppapaikassa saattaa sopivana viikonloppuna olla niin monta maistatuskojua, että niistä tulee kätevästi koko ruokaympyrä täyteen: juustoa, jogurttia, riisiä, mehua, lihaa, leipää, karkkia. Fiksu kävelee kojujen ohi useampaankin kertaan ja maistaa tietysti kaikkia laatuja.

16.00

Kauppareissulla tuli tankattua jo suolaista, mutta iltapäivällä alkaa tehdä mieli kahvittelua. Tätä varten ovat erilaiset sähköpostilistojen "tule kokoukseen, meillä on kahvitarjoilu" -kutsut. Niitä lappaa inboxiin sitä tahtia, että ainakin kerran viikossa pitäisi onnistua hankkimaan jostain ilmaista pullaa.

Marssin siis reteästi luokkaan C9 kuulemaan tiedotusopin laitoksen opiskelijoiden kehityskeskustelua. Jupinan lomassa ehtii hyvin kiskaista kolmatta kuppia teetä ja varsin hyvänmakuisen voipullan. Ja jotkut vielä maksavat tästä, ihan parinkymmenen metrin päässä!

18.00

Ja tietysti opiskelijaa kiinnostaa myös ilmainen viina. Se on sitä vaikeimmin hankittavaa elintarviketta, mutta on tapauksia, joissa sitä voi saada. Ja vielä kaupanpäälliseksi kulturellin elämyksen. Taidenäyttelyiden avajaiset ovat pummilla eläjän jättipotti. On kurkunkostuketta, pikkupurtavaa, ihmisiä ja puheenaiheita seinillä.

Ei tarvita kuin ennakoiva pyörähdys oikeassa galleriassa ja viaton tiedustelu tulevasta näyttelystä.

Avajaisten alkuhetkellä on vielä hiljaista. Ei se mitään, tarjoilupöydällä nököttävä juustotarjotin ja minä tulemme hyvin juttuun. Vielä vähän punkkua muovimukiin ja pari juustotikkua mukaan, niin olen valmis katsastamaan myös taidetta.

Kaikkia teoksia en käsitä, mutta pienet pyöreät maalaukset miellyttävät silmää paljonkin.

Taiteilija itse on paikalla ja kertoo töistään. Esittelyn jälkeen ne aukeavat uudella tasolla. Oivalluksia, viiniä ja hyvää juustoa - ei ihan huono saldo päivän päätepysäkiltä.

Hanna Nummila