Kerro, kerro kuvastin

Tutkija Timo Partala pimentää huoneen ja poistuu peililasin taakse. Koe voi alkaa.

Ensimmäisessä ruudulle tulevassa kuvassa palomies kantaa hiiltynyttä ruumista palavasta talosta. Toisessa kuvassa naukuu kissanpentu, varsinainen söpöyden perikuva.

Ruumiskuva puistattaa, ja yritän reagoida siihen luonnollisesti. Se ei ole helppoa, sillä otsalleni ja poskelleni on liimattu kolme paria epämukavia antureita.

Kissalle hymähdän teennäisesti. Koeasetelma on vaikea, sillä tiedän, mikä on kokeen tarkoitus: kone yrittää selvittää, mitä tunnen.

Kuten jokainen ihminen tietää, kasvot ovat tunteiden peili. Kun kurtistan kulmiani tai hymyilen, kasvojeni lihaksissa kulkee sähkösignaaleja, joita voidaan mitata.

Antureiden mittaama tieto välittyy tietokoneelle, joka yrittää erilaisin keinoin selvittää, ovatko tunteeni positiivisia vai negatiivisia.

Tunteeni ovat nyt siis bittimuodossa nollina ja ykkösinä. Miksi?

Joka neljäs on nähnyt konetta potkittavan

Kasvolihasmittaus on osa Tampereella tehtävää tutkimusta. Yliopiston Tauchi-yksikön kuusi tutkimusryhmää selvittävät tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutusta eri näkökulmista.

Yliassistentti Veikko Surakka johtaa ryhmää, joka tutkii tunteiden osuutta vuorovaikutuksessa. Tutkittavaa riittää, sillä ihmisen ja koneen kohtaaminen on harvoin kitkaton.

Erään englantilaisen kyselyn mukaan neljännes alle 25-vuotiaista on nähnyt jonkun potkivan tietokonetta. Se on helppo uskoa - etenkin kun on tavannut Microsoftin toimisto-ohjelmien Klemmari-apulaisen.

"Ihmiset suhtautuvat tietokoneisiin ikään kuin oliona, jolla on inhimillisiä piirteitä ja ominaisuuksia", Surakka kuvailee.

Koska ihminen suhtautuu koneeseen tunteella, täytyy koneelle antaa tunteet. Tavoitteena on luoda vuorovaikutusta, joka ennen pitkää alkaisi muistuttaa kahden ihmisen kohtaamista.

Surakan johtama ryhmä on suuntautunut muun muassa kasvojen, katseen, sydämen toiminnan ja käyttäytymisen tutkimukseen. Kaikki tutkimukset eivät vaadi antureiden liimaamista kasvoille, ja tietoa ihmisen tunnetilasta voi yrittää mitata muun muassa näppäimistöä ja hiiren liikkeitä seuraamalla.

Vuorovaikutus tekee autosta kaverin

Eräässä tutkimusryhmän kokeilussa koehenkilöt laitettiin ohjaamaan tietokonetta vain katseen ja kasvonliikkeiden avulla.

"Voi kuulostaa oudolta, mutta meidän tutkimustulosten mukaan se toimii esimerkiksi verrattuna hiiren käyttöön hämmästyttävän hyvin. Ainakin osa heistä sanoi, että vuorovaikutus tuntuu taianomaiselta", Surakka kertoo.

Alan tutkimus on vielä nuorta, mutta mahdollisia sovelluksia, sekä vakavia että viihteellisiä, voi hahmotella lukuisia. Yksi sovellus voisi olla vaikeasti vammaiselle ihmiselle kehitetty tietokoneen käyttöliittymä, jota ohjataan kasvoilla. Horisontissa siintää myös ihmistä opettava kone, joka pystyisi sopeuttamaan matematiikan tai maantiedon luentonsa ihmisen oppimisrytmiin.

Kasvavalle peliteollisuudelle tunteiden valjastaminen osaksi pelaamiskokemusta olisi aikamoinen jättipotti. Myös autoteollisuus on kiinnostunut antamaan tuotteelleen inhimillisiä ominaisuuksia vuorovaikutuksen avulla.

"Monille hyvin rakkaalle värkille autolle pyritään rakentamaan orgaanisempia näennäisominaisuuksia, jotka tekisivät siitä vielä läheisemmän."

Yksikkö käy parhaillaan yhteistyöneuvotteluita Toyotan kanssa.

Diagnoosi:normaali

Tutkimus, jossa olen koekaniinina, on yksi Timo Partalan tulevan väitöskirjan aiheista. 54 kuvan ja 6 videoleikkeen jälkeen testi päättyy.

Irrotan anturit, käyn pesemässä kasvoni ja palaan kuuntelemaan Partalan analyysiä. Tulokset ovat huojentavia.

"Reaktiosi oli sellainen kuin ihmisillä yleensä. Koe onnistui ihan hyvin."

Partala vertaa koneen mittaamaa tunnetilaa numeroarvoon, jonka annoin jokaisen kuvan jälkeen. Kun näin verta ja suolenpätkiä, ilmoitin tuntevani oloni kielteiseksi. Kulmankurtistaja- ja poskilihaksia mittaava kone arvioi kasvonilmeitä suunnilleen samoin, vaikka kovin tarkkoja tuloksia ei voi vielä saada.

"Useimmilla koehenkilöillä tunteita tunnistetaan enemmän oikein kuin väärin", Partala sanoo.

Eräillä muilla mittaustavoilla pelkkien kasvolihasten muutosten tunnistus sujuu jo yli 90 prosentin tarkkuudella. Tutkimuksessa on silti vielä monta ongelmaa ratkaistavana. Koneen ehdottoman mustavalkoisuuden ja ihmisten häilyvien tunteiden yhdistäminen ei ole yksinkertaista.

"Toisaalta ihmisetkään eivät voi lukea toisiaan täydellisesti."

Tekniikka on vielä kehittymätöntä, mutta scifi-henkinen näkee kehityksen toisessa päässä tunteisiin reagoivan ja inhimillisen oloisen koneen. Onko tämän koneen jokin tuleva kehitysversio kuin Avaruusseikkailu 2001 -elokuvan HAL-tietokone?

"HAL ei muistaakseni ollut kiva hahmo. Teknologian käyttöä täytyy miettiä, ja eettisiäkin kysymyksiä on", Partala sanoo.