![]() |
|
Huojun ja ölisen. Ei, kyseessä ei ole taas yksi Oriveden opistolaisten retki paikalliseen baariin. Minusta ja muista musiikkilinjan oppilaista on koottu liikkuva, soiva ihmiskone, Tööttiraattori. Etnomusikologian läänintaiteilija Henna Leisiö on tullut pitämään meille aikuismuskaria.
Nyt vajaa vuosi myöhemmin kohtaan Leisiön jälleen. Läänintaiteilijan työhuone sijaitsee ankean virastotalon sokkeloissa. Perillä odottaa aurinkoinen ja puhelias Leisiö. Toimistohuonetta piristävät eksoottiset soittimet maailman eri kolkista.
Leisiöllä on vaikuttavan kuuloinen titteli. Mutta mitä ihmettä läänintaiteilija oikein tekee? Leisiö naurahtaa kysymykselle.
"Tämä on kummallinen titteli, koska emme toimi läänin vaan maakunnan alueella, ja hyvin harva meistä on koulutukseltaan taiteilija."
Läänintaiteilijat edustavat eri taiteenaloja ja toimivat taidetoimikuntien alaisuudessa. Heidän tärkein tehtävänsä on edistää omaa taiteenalaansa.
"Minun tapauksessani tämä tarkoittaa sitä, että teen ympäryskuntiin retkiä, joissa käyn kouluilla ja päiväkodeissa esittelemässä soittimia ja eri musiikkikulttuureja. Minulla on palavereja kulttuuri- ja sivistystoimen kanssa. Olen myös mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia ja myös festareita."
Leisiö on tulossa Tampereen yliopistolle vetämään aikuismuskaria osana Hyvän olon viikkoa. Hän kertoo saaneensa idean aikuismuskarista törmättyään opettajiin, jotka inhosivat musiikkia, mutta joutuivat opettamaan sitä. Monille oli musiikkiopistosta jäänyt päähän ajatus "mä en ollutkaan tarpeeksi hyvä".
Mitä siellä aikuismuskarissa sitten tehdään?
"Ideana aikuismuskarissa on se, että siellä leikitään. Siellä tehdään kaikkea pöljää, kaikkea sellaista mitä ei voi osata. Siellä lauletaan variksen äänellä tarkoituksella. Siellä huudetaan, hypitään ja pompitaan. Siellä käytetään vain sellaisia soittimia, joita kuka tahansa osaa soittaa. Käytetään hyvin paljon mielikuvia ja sellaisia harjoituksia, joissa on koko kroppa mukana. Harjoituksia, jotka tavallaan auttavat unohtamaan, että ollaan tekemisissä musiikin kanssa."
Leisiön oma suhde perinteiseen musiikinopetukseen ei sekään ole mutkaton.
"Rakastin viulunsoittoa, mutta se oli kivaa vain niin kauan kunnes annettiin nuotit käteen. Ajattelin, että ei voi olla totta, tuo paperinpala näyttää minulle miten pitäisi soittaa. Kapinani siis alkoi jo pienenä. On myös niin, että mitä pitemmälle musiikkiopinnoissa etenee, sitä enemmän se on sitä, että sinun täytyy harjoitella niin ja niin paljon ja tehdä tämä niin ja niin. Siinä on hirveän sidottuna sääntömaailmaan."
"Siinä on myös se inhottava asetelma, että jos et tee tätä tasoa tässä ajassa, et pääse seuraavalle tasolle eli et ole hyvä."
Leisiön tavoitteena on perustaa kaikille avoin maailmanmusiikkikoulu. Hän kertoo, että projekti etenee hyvää vauhtia. Projektilla on iso, aktiivinen tukijoukko, jossa on myös ihmisiä, joilla on nimeä ja vaikutusvaltaa.
Myös rahoituspuoli on hyvällä mallilla. Hän toivoo, että koululle saataisiin kolmen vuoden kokeilurahoitus, jotta koulu voisi todistaa tarpeellisuutensa.
Aikuismuskari Hyvän olon viikolla to 17.2. klo 14.30-17.30, Teatterimonttu. Osallistuminen ei edellytä mitään musiikillisia taitoja. Ilmoittautumiset anna.kuitunen@uta.fi
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen