Hirviöitä ja prinsessoja peltikatolla

Philip Ridley: Kipinähai. Suomennos Emilia Pöyhönen, ohjaus ja lavastus Mikko Roiha, valot Kalle Ropponen, äänet Jussi Vuola, puvut ja rekvisiitta Heli Pakkanen. Rooleissa Miikka Tuominen, Aino Mankonen, Elina Ylisuvanto, Sirja Sauros, Markus Petsalo, Seppo Merviä, Lauri Kortelainen, Kai Vaine, Toni Harjajärvi. Näty Teatterimontussa, ensi-ilta 20.11., esityksiä 11.12. saakka.

Näty jatkaa nuorille suunnattujen esitysten sarjaa Philip Ridleyn Kipinähai-näytelmällä. Nuortenteatteri on maassamme edelleen harvinaista herkkua, ja jostain syystä sen arvostus ei ole korkeampi kuin nuortenkirjallisuudenkaan. Kipinähai osoittaa, ettei laadusta tarvitse tinkiä kohdeyleisön iän takia.

Kipinähai kertoo nuoresta Jakesta, kiusatusta pojasta, joka koulussa piilottelee kiusaajiaan roskisten takana ja pakenee arkitodellisuuttaan kiipeämällä katolle ja keksimällä siellä tarinoita.

Katolle kiipeää myös vastikään paikkakunnalle muuttanut Polly. Pollylla on Monsteriksi tituleerattu pikkuveli, jota ei Jaken tavoin huolita joukkoon mukaan. Polly on avoin erilaisuudelle ja ystävystyy Jaken kanssa.

Kun katolle kiipeää yksi toisensa jälkeen lisää koululaisia, joutuu Jake piiloutumaan ja kukin nuori vuorollaan puolustamaan paikkaansa. Erikoinen tapaaminen saa aikaan erikoista toimintaa, ja nuoret alkavat yhdessä kertoa tarinaa, jossa joudutaan taistelemaan yhteisen päämäärän hyväksi. Tarinan myötä katolla koetaan mitä ihmeellisimpiä kohtaamisia, ja fantasia kantaa kertojien yhteistä kokemusta.

Näytelmän kirjoittanut Philip Ridley on palkittu kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka Suomessa tunnetuin työ lienee elokuva Lapsuuden loppu. Nätyn Kipinähai on näytelmän suomenkielinen kantaesitys.

Osuvaa kuvastoa

Ohjaaja Mikko Roiha on käyttänyt taitavasti hyväkseen tekstin antamat viitteet nykyiseen mediatodellisuuteen. Elokuvan kliseitä on ripoteltu sinne tänne, ja säästeliäästi käytettyinä ne tuovat näytelmään sekä komiikkaa että syvyyttä. Erityisen taitavasti ja kiinteästi on kokonaisuuteen sidottu Jussi Vuolan suunnittelema musiikki- ja äänimaailma. Myös Heli Pakkasen suunnittelemat puvut ja rekvisiitta tukevat esityksen todellisuutta taiten.

Koulumaailmassa tietynlaiset roolit elänevät selkeämmin kuin aikuisten maailmassa, joten roolien pinnallinen kliseemäisyys on kai välttämätöntä. Ridley ei ole kuitenkaan kirjoittanut henkilöistä yksitasoisia tyyppejä, ja Roiha on ohjauksessaan kunnioittanut tätä ja saanut heihin syvyyttä. Loppuun asti mietityt ratkaisut luovat kiinteän kokonaisuuden, ja esitys on ilahduttavan monipuolinen.

Näyttelijöiden yhteistyö katolla on miellyttävää katsottavaa, ja rooleihin on panostettu. Hahmot tunnistaa omista kouluajoistaan ja samastuu omimpaansa. Turhan-
aikaista huutoa olisi voinut höylätä pois ja tarjota katsojalle paikoin hetken hiljaisuutta. Hahmot ovat monipuolisia ja hengittäviä ihmisiä, ja latteuksilta on vältytty täpärästi.

Kipinähai on hauska näytelmä, mutta myös hyvin koskettava. Se on nuortennäytelmä, mutta aikuisellekin antoisaa katsottavaa. Kipinähai antaa ajateltavaa hellävaraisesti, katsomossa viihtyy vaikkei tarttuisikaan tarjottuihin koukkuihin.

Lopuksi jää mieleen mukava mutta haikea tunnelma. Tapahtuiko tämä todella, vai oliko kaikki Jaken mielikuvitusta, yksi tarina muiden joukossa?

Näytelmää suositellaan yläasteikäisille ja sitä vanhemmille nuorille.