Taide muuttaa ihmistä

Avioliitto ja lapset ja kuolema. Yvan (Ville Majamaa) on juuri alkamassa kulkea kunnollisen elämän kaavaa, kun hänen ystävänsä Serge (Taneli Mäkelä) pulittaa keskustakaksion hinnan valkoisesta taulusta. Taulu, jossa on valkoisia viivoja valkoisella pohjalla, näyttää Marcin (Esa Latva-Äijö) mielestä keisarin uusilta vaatteilta. Puhumattomat asiat pärskähtävät pintaan kolmen ystävyksen välillä kuin maalina valkoiselle taululle.

Majamaan esittämän Yvanin avuttomuus nousee esille parhaiten. En ole ajatuksineni yksin, sillä esityksen jälkeen narikka on täynnä ylistyssanoja Majamaasta. Mäkelän ylimielisyys ja Latva-Äijön kateus ovat myös kutkuttavaa katsottavaa. Erinomaisen näyttelijäntyön ansiosta pienten nyanssien, esimerkiksi kuinka joku nauroi, ruodinnasta syntyy kiintoisaa draamaa.

Julma komedia on käsikirjoittaja Yasmina Rezan ominta lajia. Sovinnaisuuden rajat ylitetään, hyväkäytöksisyydestä siirrytään melko nopeasti haukkumaan toisen puolisoa rumaksi. Taide-esityksessä se käy nopeasti, ovathan kyseessä vanhat ystävät.

Ohjaaja Tommi Auvinen kuljettaa taiteeseen, terapiaan ja homeopatiaan uskovaa kolmikkoa täydellisellä ajoituksella. Majamaa tuntuu mutustuvan oliiviakin juuri sopivan kauan, niin että katsojan mielenkiinto säilyy.

Mikko Saastamoinen on lavastuksessaan luottannut massiivisiin kasvopatsaisiin, mutta teksti kantaisi vähemmälläkin. Joissakin teattereissa Taide on lavastettu pelkkään valkoiseen tilaan. Sama olisi saattanut toimia myös Frenckell-näyttämöllä.

Lopulta miesten ystävyys muistuttaa ennen kaikkea valkoista taulua: suorassa päivänvalossa se ei pääse oikeuksiinsa oikein missään kohtaa huonetta.

Taide, Frenckell-näyttämö.
Kesto: 1 h 40 min
Käsikirjoitus: Yasmina Reza
Suomennos: Arto af Hällström ja Inkeri Kivirikko
Ohjaus: Tommi Auvinen
Lavastus: Mikko Saastamoinen
Puvut: Mari Pajula
Rooleissa: Taneli Mäkelä, Esa Latva-Äijö, Ville Majamaa

****

Sanna-Kaisa Lähdeaho