Lautapelit syntyivät uudestaan

Lautapelien myynti on moninkertaistunut muutamassa vuodessa. Aiemmin lautapeleistä tulivat suomalaisille mieleen Monopoli, Trivial Pursuit ja Afrikan tähti, joita myytiin lähinnä joululahjoiksi.

2000-luvulla läpi ovat lyöneet vaativammat pelit, joita aiemmin myytiin erikoisliikkeissä pienelle harrastajaporukalle.

Suosituin uuden aallon peleistä sekä maailmalla että Suomessa on saksalaisen Klaus-Jürgen Wreden suunnittelema linnanrakennuspeli Carcassonne. Sitä on myyty maailmalla miljoonia ja Suomessakin yli 20 000 kappaletta.

Carcassonnen läpilyöntiä auttoivat Vuoden peli -palkinnot Saksassa 2001 ja Suomessa 2004.

Palkinto sai myös marketit ottamaan pelin hyllyihinsä, ja samalla pelejä on alettu ostaa muutenkin kuin joulun alla. Suurin osa nyt kovassa huudossa olevista peleistä on lähtöisin Saksasta, jossa Vuoden peli -palkintoa on jaettu jo vuodesta 1979. Saksalaiset pelit ovat poikenneet perinteisistä nopanheittopeleistä etenkin siinä, että taito on tuuria tärkeämpää.

Yrittäjä Toni Niittymäki muun muassa Carcassonnea Suomessa julkaisevasta Lautapelit.fi:stä kertoo, että uudet pelit ovat houkutelleet myös uudenlaisia pelaajia. Perinteisesti lautapelit ovat olleet nuorten poikien ja miesten harrastus.

"Sitä mukaa, kun pelit ovat edenneet marketeihin ja muualle, nuorista perheistä ja naisistakin on tullut pelaajia", Niittymäki kertoo.

Afrikantähdet ja kimblet ovat säilyttäneet suosionsa ainakin toistaiseksi, mutta myynnissä mitattuna uudet lautapelit ovat jo menneet esimerkiksi roolipelien ohi.

Tuomo Tamminen

Lautapelejä pelataan mm. Tampereen yliopiston roolipelaajien TYR:n seurapelikerhossa. Lisätietoa osoitteesta http://www.uta.fi/jarjestot/tyr/seurapelikerho/

Metro

Pelaajia: 2-6
Kesto: alle 45 minuuttia
Idea: Pelaajat rakentavat omia linjojaan Pariisin sokkeloiseen metroon asettamalla pelilaudalle vuorotellen erilaisia laattoja.

Metro on testatuista peleistä yksinkertaisin ja hyvin nopeatempoinen, mikä johtuu osittain siitä, että kovin mutkikkaat taktiikat eivät ole edes mahdollisia.

Seurustelulle ei juuri jää aikaa, kun pelaajat keskittyvät kyttäämään kiemurtelevia metrolinjoja ja pohtimaan, miten vastustajien linjoja voisi sabotoida.

Peliä voi tosin pelata myös toisten linjoja suuremmin sotkematta, mutta se ei ole yhtä hauskaa.

Metro on hauska ja nopea peli, mutta ei herätä suurta riippuvuutta.

3/5

Oltre Mare

Pelaajia: 2-5
Kesto: noin tunti
Idea: Kauppiaslaivat kiertävät Välimerta, ostavat tavaroita, käyvät vaihtokauppaa ja varovat merirosvoja.

Oltre Mare on melko perinteinen kauppiaspeli. Vaihtokaupalla on samankaltainen rooli kuin klassikkopeleissä Bohnanza ja Catanin uudisasukkaat.

Peli on toteutettu kaikin puolin mallikkaasti, mutta useampi pelikerta paljastaa Oltre Maren heikkouden; tehokkaita taktiikoita ei ole kuin pari. Myyntiartikkeleita kannattaa kaupata mahdollisimman paljon.

Peliä on mukava pelata, mutta se ei imaise mukaansa kuten esimerkiksi Samurai. Pelilaudalla ja veikeillä laivoilla on harmillisen pieni rooli itse pelin kannalta.

3/5

Samurai

Pelaajia: 2-4
Kesto: 45 minuuttia
Idea: Klaanit kilpailevat Japanin herruudesta valtaamalla alueita heksan muotoisilla laatoilla.

Samurai on esimerkillinen osoitus hyvästä suunnittelusta. Se on nopea pelata ja helppo oppia, mutta jokainen peli on silti erilainen.

Toisin kuin monissa muissa peleissä, Samuraissa on mahdotonta pelata omaa peliä muista pelaajista riippumatta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Erilaisia pelilaattoja on rajoitettu määrä, joten jokaista siirtoa on syytä pohtia. Muutama erikoislaatta tuovat peliin vielä yllätysmomentin.

Kiitosta täytyy antaa myös siitä, että Samuraita on ilo pelata niin kahdestaan kuin neljästäänkin.

5/5

Alhambra

Pelaajia: 2-6
Kesto: noin tunti
Idea: Pelaajat rakentavat Alhambran palatsia maurien hallitsemassa Espanjassa.

Alhambra on erilaisista palikoista, korteista ja laatoista huolimatta hyvin yksinkertainen.

Palatsin rakentaminen vaatii rahaa, jota on neljää eri valuuttaa, koska rakentajatkin tulevat eri puolilta maailmaa. Lisärakennuksilla on oma hintansa, ja myös rahakorttien arvot vaihtelevat. Tasaraha on valttia, koska sillä saa uuden vuoron. Pelaaminen onkin tasapainottelua rahan keräämisen ja rakentamisen välillä.

Tuurilla on Alhambrassa melko iso osa, mutta esimerkiksi systemaattisen Puerto Ricon jälkeen se voi tuntua mukavaltakin. Alhambra on Metron ohella testin paras vaihtoehto aloittelijoille.

4/5

Power Grid

Pelaajia: 2-6
Kesto: noin 2 tuntia
Idea: Pelilaudan toisella puolella on Saksan, toisella USA:n kartta, joille pelaajat rakentavat voimalinjoja.

Power Grid on testatuista peleistä tyylikkäin. 50-lukuinen piirrosjälki viehättää silmää. Säännöt tuntuvat aluksi monimutkaisilta, mutta avautuvat äkkiä, kun peli alkaa. Pelin kulku on hiottu loogiseksi ja melko sulavaksi - kovin pitkiä miet-timistaukoja ei testiryhmän peleissä esiintynyt.

Sähköverkon voi rakentaa erilaisten voimaloiden varaan. Tuulivoimala on kallis hankkia, mutta ilmainen ylläpitää. Hiilivoimala taas on halpa hankkia, mutta polttoaine kallistuu pelin edetessä.

Kilpailu toisten pelaajien kanssa jää valitettavasti harmillisen pinnalliseksi.

3/5

Puerto Rico

Pelaajia: 2-5
Kesto: 1,5-2,5 tuntia
Idea: Oma siirtokunta pitää saada kukoistamaan viljelemällä plantaaseja ja kauppaamalla jalostettuja tuotteita Eurooppaan.

Puerto Rico on testipeleistä selvästi monimutkaisin. Erilaisia palikoita, kortteja ja pelivaiheita on lukuisia.

Säännöt ovat kuitenkin selkeät, ja kaiken takana on selkeä logiikka: mitä enemmän kaupungeissa on työpaikkoja, sitä enemmän uudelta mantereelta on tulijoita. Kysynnän ja tarjonnan laki hallitsee pelaamista.

Testiryhmä:
Juha Honkonen
Ilkka Pernu
Tuomo Tamminen