Paperittomat

"Oppiminen on loputonta"

Meeri Koutaniemi
Valokuvaaja, yrittäjä, aloitti opinnot vuonna 2008

"En voi sanoa, että olisin jättänyt opintoni kesken siirtyäkseni työelämään. Koen pikemminkin vaihtaneeni oppimispaikkaa ja -menetelmää: huomasin kehittyväni eniten silloin, kun pääsin tekemään itse työtä omin tavottein. Oppiminen on loputonta.

Pääaineeni oli kuvajournalismi, josta suoritin kolmessa vuodessa kandiin tarvittavat opinnot. Tutkinnosta puuttuu sivuaine, jonka aion joskus vielä tehdä.

Nyt olen ollut poissa yliopistolta kaksi vuotta, ja olen elättänyt itseni työnteolla. Opintojen keskeneräisyys ei ole kertaakaan aiheuttanut ongelmia työssäni. Omaa mieltäni asia on kyllä painanut.

Opinnot haastoivat henkisesti ja auttoivat minua huomaamaan, mikä oli itselleni ominaisin ilmaisumuoto. Sivuaineistani sain paljon lisää oppia ja voimaa. Vahvaa kollegayhteisöä ei olisi muodostunut ilman yliopiston tuomia opiskelukavereita.

Haluan Yhdysvaltoihin tekemään maisterin tutkintoa, mutta tullakseni valituksi minun on oltava kandi. Pelkän tutkintotodistuksen takia en kuitenkaan halua maisteriopintoihin, vaan minua motivoi opiskelussa itseni haastaminen. Akateeminen yhteisö luo kiehtovan ympäristön tutkimukselle ja keskustelulle."

"Työkokemus ratkaisee"

Markus Viljasalo
Amnestyn kampanjakoordinaattori, aloitti opinnot vuonna 1996

"Aloitin matematiikalla ja tilastotieteellä, mutta vaihdoin toisena vuonna sosiologiaan. Kandin tutkinnon sain valmiiksi, ja maisterivaiheen opintojakin tein aika paljon.

Gradua sanoisin tehneeni yli puoliväliin asti.

Opiskelut jäivät ensin tauolle töiden takia. Palasin välissä opintojen pariin suunnilleen puoleksi vuodeksi, mutta sitten sain taas töitä. Olin hommissa esimerkiksi Helsingin kaupungilla ja eri järjestöissä. Nyt työskentelen Amnesty Internationalin Suomen osastolla kampanjakoordinaattorina.

Joskus työhaastatteluissa on kysytty, että onko minulla suunnitelmissa suorittaa opintoja loppuun, mutta ei siitä ole ongelmia tullut. Työkokemus on ratkaissut enemmän kuin tutkinto.

Toki erityisesti julkisella sektorilla joihinkin hommiin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, mutta toistaiseksi ei ole tullut tarvetta hakea sellaista duunia.

Eihän siitä silti ylpeä voi olla. Muutaman vuoden ajatus gradun tekemisestä loppuun roikkui mielessä jatkuvasti. Kun vuosia kului tarpeeksi, gradunteossa ei ollut enää järkeä, sillä aiheeni vanheni.

Ei ole ihan mahdoton ajatus, että joskus vielä palaisin tekemään tutkinnon loppuun. Gradu pitäisi tosin aloittaa alusta."

"Viimein tajusin antaa olla"

Ilkka Palmu
Toimittaja, yrittäjä, aloitti opinnot vuonna 1992

"Pikkukoulun priimukselle muiden priimusten joukkoon siirtyminen ei ollut helppoa. Pää ei kestänyt suorituspaineita. Ilman kunnollista opinto-ohjausta olin hukassa.

Selvisin tiedotusopin kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Kolmantena lähdin Taideteolliseen korkeakouluun valokuvausopintoihin, joihin tuohon aikaan voitiin lähettää yksi tiedotusoppilainen per vuosi.

Vertasin itseäni jatkuvasti muihin, ja stressasin yötolkulla vailla järjen hiventä. Opinnot alkoivat rakoilla, enkä saanut niitä käyntiin enää sittenkään, kun palasin Tampereelle.

Olin välillä töissä toimittajana, mutta enimmäkseen tein pihanrakennushommia. Vaikeiden vuosien jälkeen olin työkunnossa, mutta tutkinnoton. Muutin silloisen vaimoni ja lasten kanssa pikkukaupunkiin, jossa sain sijaisuuden paikallislehdestä.

Pian sijaisuuteni päättymisen jälkeen sain ensin sijaisuuden ja sitten vakipaikan toisesta paikallislehdestä. Siellä viimeisetkin motivaation rippeet hävisivät: tajusin, että voin osoittaa taitoni työlläni tutkintotodistuksen sijaan.

Sain Paikallislehtien journalistipalkinnon ja minut pyydettiin konsernin kirjoittajakoulutukseen. Nyt teen töitä yrittäjänä: lähdin yt-neuvottelujen aikaan vapaaehtoisesti.

Keskeneräinen tutkinto painoi mieltä vuosikausia, eikä se ainakaan tukenut ailahtelevaa mielenterveyttä. Viimein tajusin antaa asian olla ja jatkaa eteenpäin."

Anne Salomäki, teksti

Joka neljäs keskeyttää Tampereen yliopistolla

Noin neljännes Tampereen yliopiston opiskelijoista keskeyttää opintonsa. Yliopiston opintopalvelujohtaja Mikko Markkolan mukaan yleisiä syitä ovat oppilaitoksen vaihtaminen tai työelämään siirtyminen.

Keskeyttämiset vaihtelevat suuresti alojen välillä. Markkola huomauttaa, että joitakin ammatteja ei voi harjoittaa ilman tutkintoa. Lääkärit ja psykologian opiskelijat valmistuvat lähes aina, kun taas humanisteja ja luonnontieteilijöitä putoaa matkasta enemmän.

Yliopistot saavat osan rahoituksestaan suoritettujen tutkintojen ja opintopisteiden perusteella. Markkolan mukaan yliopisto ei rahoitusmallista huolimatta käy kauppaneuvotteluita opiskelijoiden kanssa.

"Toki yliopistolla on intressi saada opiskelijat valmistumaan, mutta jos opiskelija haluaa perustaa perheen tai muuttaa ulkomaille, oppilaitoksen keinot motivoida ovat rajalliset. Opiskelija on tässä asiassa vahva subjekti", hän toteaa.

Valmistuneet

Vuosina 2010-2012 Tampereen yliopiston tavoitteena oli 1120 maisteria vuodessa.

Vuonna 2012 maisteriksi valmistui 1219 opiskelijaa, eli 99 yli tavoitteen.

Vuonna 2011 lukema oli 997 ja vuonna 2010 valmistuneita oli 933. Molempina vuosina tavoitteesta jäätiin siis reilusti yli sadalla opiskelijalla.

Lähde: uta.fi/tilastot