Proffasta maisteri

Lasse Oulasvirta on toiminut taloustieteiden laitoksen professorina jo yli kymmenen vuotta, mutta valmistui kauppatieteiden maisteriksi vasta viime keväänä. Miten se on mahdollista?

“Siis ensinnäkin, en ole vakituinen professori. Minun piti hankkia toinen tutkinto viranhakua varten. Hoitamani finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen laskentatoimen professorin muodollinen vaatimus oli aika kova", Oulasvirta selittää.

Oulasvirran 11 vuotta hoitamaa professorin virkaa ollaan täyttämässä viisivuotiskaudelle. Hän on hoitanut professuuria tähän asti vuoden tai jopa puolen vuoden pätkissä. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on hallintotieteiden tohtori.

“Minun pitää muodollisesti todistaa, että olen lukenut myös laskentatointa. Ei riitä, että kehotan valitsijoita katsomaan kirjahyllyäni", Oulasvirta naurahtaa.

Oulasvirta aloitti yliopisto-opintonsa heti lakkiaisten jälkeisenä syksynä 1976. Hän ei tuolloin tiennyt, että koulutusputki tulisi jatkumaan lähes yhtäjaksoisesti 32 vuotta. Oulasvirran pääaine oli ensin julkishallinto, jonka hän vaihtoi aluetieteeseen.

“Työmarkkinat huolestuttivat, mutta oli siinä kiinnostuksellakin sijansa. Aluetieteessäkin mietin, että mikä ihme ja kumma on tämä ammatti, mihin minä koulutan itseäni."

Tuleva ammatti jäi niin hämäräksi, että hän hätääntyi ja vaihtoi uudestaan pääainetta.

“Otin kunnallispolitiikan. Tyhmempikin ymmärsi, että kunnallispolitiikassa mennään varmaan kuntaan töihin."

Hän teki ensimmäisen gradunsa kunnallispolitiikasta vuosina 1982—1983. Gradun tekeminen oli teknisesti haastavaa, sillä kirjoituskoneella joutui aloittamaan jokaisen sivun uudestaan, jos tuli useita näppäilyvirheitä. Työ eteni huomattavasti paremmin, kun hän sai isältään lainaksi sähkökirjoituskoneen, jonka jälkeen hän osti jopa oman sähkökirjoituskoneen. Useimmat opiskelijat pakersivat siihen aikaan tavallisilla kirjoituskoneilla koko lopputyönsä.

“Sähkökirjoituskone oli suuri teknologinen edistysaskel, koska siinä oli korjausnäppäin. Vaikka oli sähkökirjoituskone, paperin joutui heittämään välillä pois. Kun tuli tarpeeksi korjauksia, se näytti niin pahalta. Nykyään on paljon helpompaa", hän naurahtaa.

Oulasvirta teki graduaan puolitoista vuotta mutta oli välissä työharjoittelussa Kangasalan kunnassa. Päätoimiseen gradun viimeistelyyn meni 3—4 kuukautta.

“En osannut kauhean paljon hakea ohjausta, vaan tein sen aika itsenäisesti."

Oulasvirta jäi valmistuttuaan kunnallistieteiden laitokselle töihin kymmeneksi vuodeksi assistentiksi.

“Assistentti oli etuoikeutetussa asemassa, koska palkkatyöhön kuului omien jatko-opintojen tekeminen."

Hän väitteli vuonna 1996.

“Väitöskirjan tekeminen kesti liian kauan nykynormien mukaan."

Vuonna 1997 hän aloitti määräaikaisena julkisyhteisöjen ja laskentatoimen apulaisprofessorina.

“Mulla ei varsinaisesti ollut yrityksen laskentatoimesta opintoja, joten aloin täydennysopiskella tuossa 90-luvun puolivälissä."

Hän suosittelee täydennysopiskelua muillekin. Täydennysopiskelu on yksi vaihtoehto, kun on ollut vähän aikaa töissä, mutta huomaa tarvitsevansa edelleen yliopisto-opintoja. Oulasvirta suoritti opintojaan työnsä ohessa pikkuhiljaa. Hän sai käyttää työaikaansa opiskeluunsa.

“Yritin mennä takapenkille mahdollisimman huomaamatta ja kyllä minä siinä onnistuinkin. Suurin osa kursseista oli isoja luentoja esimerkiksi Paavo Koli -salissa, joten pystyin menemään ihan muina miehinä sinne. Mutta pienemmällä kursseilla minut kyllä tietenkin noteerattiin."

Oulasvirta sai täydennysopiskeluoikeuden vain aine ja syventäviin opintoihin. Ne tehtyään hän halusi jatkaa ja pääsi tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelmaan.

“Koko ajan oli opettajina laitokseni opettajat. He suhtautuivat kannustavasti ja pitivät hyvänä asiana opintojani."

Oulasvirta kehottaa kaikkia opettajia menemään seuraamaan muiden opettajien opetusta.

“Huomasin, kuinka hyvin kollegat opettavat."

Oulasvirta on vetänyt jo vuosia kandi- ja graduseminaareja. Toisen gradun tekeminen ei ollut vaikeaa.

“Ohjaan kanditöitä ja graduja. Kai sitä voisi kuvitella, että osaisi itseäänkin ohjata."

Hän teki toisenkin gradunsa valtaosin itsenäisesti, mutta osallistui muiden opiskelijoiden rinnalla seminaareihin. Varsinainen gradun kirjoittaminen vei työn ohessa puoli vuotta.

“Sain tehdä graduani totta kai työaikana."

Oulasvirta sai liitettyä gradun teon tutkimusprojektiinsa, jota teki gradun ohjaajansa, professori Salme Näsin kanssa. He tutkivat valtion kirjanpidon ja laskentatoimen kehittämistä, mikä oli myös Oulasvirran gradun aihe.

Millaisia vinkkejä kokeneella gradun tekijällä on loppuvaiheen opiskelijoille?

“Jos mahdollista, niin kandin työ ja gradu kannattaa tehdä samasta aiheesta. Tai jos ei samasta, niin läheltä toisiaan. Jos vaihtaa aihetta, ei voi hyödyntää aikaisempaa työtään. Eri asia on tietenkin, jos kandiaihe ei ole kiinnostava, koska graduaiheen pitää olla kiinnostava."

Toinen Oulasvirran vinkki on, että tutkimusprosessi kannattaa pitää elossa, vaikka olisi paljon muita opintoja tai töitä. Gradua ei siis kannata laittaa kokonaan syrjään, ettei se unohtuisi kokonaan.

“En tarkoita, että gradun tarvitsee olla koko ajan mielessä. Mutta kun lukee jotain, kannattaa aina avata word-tiedosto ja merkitä ylös hyvä lähde. Jos gradun siirtää kokonaan syrjään seminaarin jälkeen, voi tulla työmääräpelko."

Oulasvirta korostaa myös gradun joustavan rakenteen tärkeyttä. Kun on kirjoittanut gradun rungon eli sisällysluettelon, voi kirjoittaa eteenpäin aika vapaassa järjestyksessä.

“Ei välttämättä tarvitse kirjoittaa kronologisesti. Voi kirjoittaa jouheasti pala palalta sinne tänne. Ettei jää tuijottamaan tietokoneen näyttöä epätoivoisesti: Â’ei tästä tuu mitään, mää oon johdannon sivulla 5Â’. Välillä kannattaa laittaa johdanto kiinni ja kirjoittaa lukuihin neljä ja viisi jotakin tai vaikka johtopäätöksiinkin jotakin."

Lopussa kannattaa tarkistaa, että teksti on kokonaisuutena johdonmukaista.

“Monta kertaa voi opiskelija ajatella, että gradun arvosana on tosi tärkeä työmarkkinoilla, vaikka yliopiston ulkopuoliset työnantajat eivät kiinnitä siihen yleensä huomiota."

Oulasvirta kertoo mielellään graduvinkkejä, mutta ei usko niitä itse enää tarvitsevansa. Opiskelut on jo opiskeltu.

Hänen hakemaansa virkaan on yhteensä kolme hakijaa. Prosessi on erittäin hidas. Viranhakua varten valitaan asiantuntijat, jotka antavat lausuntonsa hakijoista. Se kestää kuukausia ja kuukausia. Oulasvirta uskoo, että loppuvuodesta 2009 hän tietää, saako istua työhuoneessaan seuraavat viisi vuotta.

“En kovin paljon stressaa hakua, koska minulla on nyt kauppatieteen maisterin tutkinto ja olen aikaisemmin valmistunut hallintotieteistä. Minulla on hyvät lähtökuopat."

Hertta-Mari Kaukonen,
teksti ja kuva

Tuore maisteri

Lasse Oulasvirta

Syntynyt vuonna 1957

Hallintotieteiden tohtori ja kauppatieteiden maisteri

Finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen laskentatoimen määräaikainen professori

Perhe: Vaimo ja neljä lasta, joista yksi asuu vielä kotona

Harrastukset: hyötyliikunta: työmatkat, piha- ja puutarhatyöt, sienestäminen ja marjastaminen

Asuu Kaukajärvellä