Vieras väline

Tampereen yliopistossa siirryttiin tietokoneaikaan jo vuonna 1966, kun päärakennuksen C-siiven toiseen kerrokseen asennettiin tietokone Elliott 803B.

"Tietokoneen keskusmuisti oli kahdeksan kiloa, kun nykyisin pieninkin Word-tiedosto taitaa olla suurempi", tietojenkäsittelytieteen laitoksen emeritusprofessori Pertti Järvinen kertoo.

Järvisen tullessa laitokselle tietokone oli ollut käytössä jo puolisentoista vuotta. Sen käyttö oli vaivalloista, mutta kone oli joka tapauksessa ohjelmoitava ja sillä pystyttiin käsittelemään suuriakin aineistoja. Työskentely tapahtui kolmessa vuorossa.

"Innokkaimmat tekivät yövuoroja", Järvinen muistelee.

Ensimmäiset tietokoneet olivat kaukana nykyisistä koneista, mutta ne ennustivat jo helpompaa tulevaisuutta. Nykyaikainen tekstinkäsittely on helpottanut huomattavasti esimerkiksi opiskelutöiden kirjoittamista.

Mekaaninen kirjoituskone oli vielä yleisesti käytössä, kun opinto- ja kansainvälisten asiain osaston päällikkö Mikko Markkola aloitti opinnot 1970-luvun lopussa. Opinnäytetöiden kirjoittaminen oli työlästä, kun korjaukset piti tehdä korjauslakan avulla tai kirjoittamalla koko sivu uusiksi. Sähkökirjoituskone oli jo kevyempi käyttää ja korjausnauha oli suuri mullistus.

"Minun opiskeluaikanani tietokoneet tulivat pöydille", Markkola muistelee varsinaista ihmettä.

Markkolan ei tarvinnut enää hakata gradua kirjoituskoneella, mutta hän muistelee, että puhtaaksikirjoittamisessa suosittiin aiemmin usein yhteistyötä. Käsin kirjoitetut versiot saatettiin antaa kaverille koneella kirjoitettavaksi palkkiota vastaan. Solidaarisuus pelasi myös luennoilla.

"Luentomuistiinpanojen tekemiseen käytettiin kalkkeeripaperia. Kaveri sai kätevästi kopion muistiinpanoista. Myös kopiointiliikkeen palveluja käytettiin ahkerasti ja siihen meni rahaa", Markkola kertoo.

Tietotekniikan kehittyminen on helpottanut muun muassa ilmoittautumisasioissa, kun matrikkelikorttijärjestelmästä on siirrytty sähköiseen ilmoittautumiseen.

Tenttituloksetkin näkee nykyään vaivattomasti netistä. Ennen joutui raahautumaan laitosten ilmoitustaulujen ääreen.

Markkolan mukaan tietokoneet eivät kuitenkaan ole pelkästään siunaus. Kirjoituskoneiden ääressä hahmottelukyky kehittyi paremmaksi, kun teksti piti ajatella valmiiksi ennen kirjoittamista. Loppujen lopuksi tietokoneista on kuitenkin ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

Tietokoneet helpottivat työskentelyä myös ylioppilaskunnassa. Vielä joskus käytävillä kaikui mekaanisten kirjoituskoneiden naputus, muistelee toimistonhoitaja Tuire Jalaskoski.

"Työnteko oli tietysti täysin erilaista silloin ennen. Eivät työt ole kuitenkaan vähentyneet. Tekniikka on luonut mahdollisuuden siihen, että yksi henkilö voi tehdä useampia töitä."

Aikaisemmin ylioppilaskunnassa työskenteli enemmän ihmisiä. Tietokoneiden myötä esimerkiksi konekirjoittajan työ on käynyt tarpeettomaksi, kun työntekijät hoitavat puhtaaksikirjoittamisen itse.

Myös sähköposti on helpottanut tehtäviä ylioppilaskunnassa. Aikaisemmin Jalaskoski kuljetti päivittäin valtavan määrän kirjepostia laatikkoon. Nyt posti kulkee suurimmaksi osaksi sähköisessä muodossa.

Moni työvaihe otti aikaisempina vuosina ihan fyysisestikin voimille. Ylioppilaskunnassa käytettiin käsikäyttöistä vahamonistuskonetta. Sen mekanismit kävivät myös Jalaskoskelle tutuiksi.

"Se oli hirveän raskas käyttää. Sähköinen kopiokone oli suuri helpotus."

Ylioppilastalon ensimmäiset tietokoneet asennettiin yleistoimistoon, taloustoimistoon ja konekirjoittajalle 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Aluksi koneita käytettiin tekstin käsittelyyn ja osoiterekisterien ylläpitoon. Monille tietokone oli täysin vieras kapistus.

"Se tuli vain pöydälle ja erehdysten ja onnistumisten kautta piti opetella sen käyttöä", Jalaskoski hymähtää.

Juho Hakkarainen, teksti
Seppo Honkanen, kuva