Levyarvio: Kumikameli: Sulaa kultaa 1996–2008

Joensuulainen vaihtoehtorockretkue Kumikameli on hapuillut eteenpäin kunnioitettavat 22 vuotta. Kasassa on tusinan verran täyspitkiä levyjä ja monenkirjavia keikkareissuja Saksaa myöten. Nyt armon vuonna 2008 vuorossa on kameliorkesterin uran toinen kokoomateos.

Eläkeläisten kantayhtyeenäkin tunnetun Kumikamelin soitinarsenaali koostui aluksi lähinnä erilaisista kilkuttimista, haitarista ja banjosta. Nykyään bändi soittaa särökitaravoittoista punkrockia, mutta alkuajoista on jäljellä perusarvoille irvaileva asenne, jota myös Sulaa kultaa 1996-2008 -kokoelman kappaleet pursuavat.

Paketin 29 biisistä kolme on upouusia ja kolme päivitettyjä versioita 1980-90-lukujen taitteen veivauksista. Uutukaiset sulautuvat hyvin levyn kokonaislinjaan, sillä niissäkin kitarat surisevat vakuuttavasti ja asenne on sopivan uhmakas.

Kiekon helmet löytyvät kuitenkin varsinaisesta kokoomaosuudesta, jolla esimerkiksi piipahdetaan herrakerholla (Runkkariklubi), muistellaan tosi kusipäistä miestä (Onni), rakennetaan mahdollisimman rumaa variksenpelätintä (Tuokaa minulle Hectorin pää) ja kelataan traumaattista nuoruutta Popedan parissa (Tuomittu juntiksi).

Vaikkei Sulaa kultaa kokonaisuutena ylläkään aivan Kumikamelin vuoden 1996 Parhautta-kokoelman tasolle, tarjoaa se silti kelvollisen perehtymisväylän tähän outoon kamelimaailmaan.

Olli Koikkalainen

Kumikameli: Sulaa kultaa 1996-2008. Stupido Records 2008. Levy ilmestyy 28. toukokuuta.