Ellingissä ylistetään arkea ja ystävyyttä

Onneen ei tarvita montakaan asiaa: puhdas lattia, kissa, sapuskaa ja ehkä videonauhuri.

Näin tuumitaan Ingvar Ambjørnsenin kirjoittamassa näytelmässä. Laitoshoidosta kotiutetut ystävykset harjoittelevat arkiaskareita uudessa kodissaan. Aiheestaan huolimatta Janne Hannulan ohjaamassa esityksessä ei jämähdetä etsimään syyllisiä vaan keskitytään arkipäivän pienien asioiden tarkasteluun.

Esitys pysyy positiivisesti kiinni nykyhetkessä. Päähenkilöiden sairaskertomuksilla ei mässäillä, vaikka menneisyys tulee esille. Kokonaisuus pysyy raikkaana, koska sairauden ahdistavuuteen ei upota eikä päähenkilöiden yksinkertaisuutta viedä äärimmäisyyksiin.

Santtu Pelkonen tekee kädenliikkeitä myöten tarkan tulkinnan neuroottisesta Ellingistä. Ellingin yksinpuheluiden runsas käyttö toimii esityksessä, sillä Pelkosen rytmitetty puhe soljuu miellyttävästi eteenpäin. Eikä yhtään hullummaksi jää Teemu Mäkisen Kjell Bjarne täynnä tuijottavaa naisenkaipuuta.

Kaikkia teatterin keinoja ei ole osattu hyödyntää kohtauksesta toiseen siirryttäessä. Kohtausten väliset vaihdot jäävät kömpelöiksi tuolien kanteluksi, mikä olisi ollut syytä ottaa huomioon lavastusta suunnitellessa.

Henri Kapulaisen suomentama teksti antaisi tilaisuuden omalaatuisempaankin kerrontaa. Yksityiskohtia vilisevä teksti saattaisi olla parhaimmillaan liioitellun ylilyövänä.

Lähelle tosin päästään hetkittäin: esimerkiksi, kun kaksi miestä istuu totisena sängyn laidalla kuuntelemassa seksilinjan nauhoitetta.

Sanna-Kaisa Lähdeaho

****

Elling, käsikirjoitus: Ingvar Ambjørnsen, ohjaus: Janne Hannula