Exit Only – kun kontrolli pettää

Suorittaessani siviilipalvelukseen kuuluvaa peruskoulutusta Lapinjärven sivarikeskuksessa törmäsin harva se päivä luutuneisiin käsityksiin sivareista ja homoista.

Olimme Simo Hovareita yhden kuukauden ajan. Huomasin jo ensimmäisenä päivänä, etteivät kaikki naura. Ei ainoastaan kaikista ryppyotsaisimmat alokkaat. Se mikä oli tarkoitettu itseironiseksi ryhmäidentiteetin eheyttäjäksi, osoittautuikin liian pitkäksi rasistiseksi vitsiksi.

Katselimme luokkahuoneeksi uudistetussa sikalassa paljon videoita suvaitsevaisuudesta. Maahanmuuttajan arjesta, naisesta mieheksi muuntautuvasta Cris Owenista ja kahden kehitysvammaisen välisestä rakkaudesta kertovien dokumenttien piilo-opetuksena oli saattaa miehenalut kavahtamatta kohtaamaan kaikenlaisia ihmisyksilöitä.

Ehkä vastikään lukiosta vapautuneiden nuorukaisten suvaitsevaisuuskapasiteettia yliarvioitiin. Ohjelmissa käsiteltäviä teemoja ei puitu millään tavalla, niihin ei palattu, eikä aiheista käyty edes noloja ryhmäkeskusteluita. Silti luokassa hihiteltiin infantiilille homoläpälle, jota luennoitsijat kosolti viljelivät.

- - -

Tämän kolumnin tarkoitus ei ole kritisoida totaalisen epäonnistuneesti organisoitua koulutusjaksoa vaan esimerkin avulla esittää, kuinka homofobisuuteen voi törmätä mitä epätodennäköisimmissä paikoissa.

Itseään kovaäänisesti avarakatseiseksi julistavien kammo seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan on usein yleisempää kuin rehellisten rasistien keskuudessa. Piilevänä suvaitsemattomuus voi olla jopa vaarallisempaa kuin julkinen lajitoverinsa. Avoin rasismi herättää aina keskustelua ja paheksuntaa, mutta rakenteisiin pesiytyneenä se kytee salakavalasti.

En usko, että varuskunnissa suvaitsevaisuuskoulutus on yhtään onnistuneempaa kuin sivarikeskuksessa. On vaikea uskoa, että mieheksi kasvaminen yhä edellyttäisi heteroseksuaalisen identiteetin alkukantaista pönkittämistä.

Jo pelkässä ajatuksessa on jotain perin juurin epäilyttävää. Omasta seksuaalisuudestaan varman ihmisen ei tarvitse kokea "poikkeavuuksia" uhkana.

- - -

Omavalvonta saattaa ilmentyä surkuhupaisalla tavalla. Tunnen nimittäin miehiä, jotka eivät syö banaania julkisella paikalla. Syy on yksinkertainen: suunnaton hinttarimaisen kuvan antamisen pelko.

Mikään ei leimaa alfaurosta yhtä tehokkaasti kuin falloksen tunkeminen suuhun. Enpä ole nähnyt yhdenkään naisihmisen kieltäytyvän piirakasta samoin perustein.

Entä jos itsekontrolli pettää? Jos se banaani menee sittenkin suuhun? Kaikkien superheteroiden arkkityypillä, Tony Halmeella, on tähän(kin) ongelmaan ratkaisu: takalistoon tatuoitu Exit Only -teksti toimii viimeisenä portinvartijana, jos kansanedustajan ote herpaantuu.

Heteroidentiteetin vaaliminen vaatii kovia otteita, jopa oman epävarmuuden hyväksymisen. Persnahkaan hakattu slogan saattaa pelastaa hyvin vaalitun seksuaali-identiteetin.

Silti, heikkoina hetkinä hetero-Halmeen tahdon toteutuminen on miespartnerin päätettävissä.

Jokaiselle umpiheterolle tekisi ihan hyvää lähteä pariksi kuukaudeksi paimentamaan lampaita vuoristoon. Brokeback Mountain -elokuvan jurot cowboyt löytävät samalta reissulta sekä sisäisen homoutensa että elämänsä rakkauden.