Entiset nuoret

Kerran kävin siellä, ja istuin etupenkissä. Strippari heilutteli nenäni edessä tissejä. Muistan vaan, kun otin puoliksi juodusta lasistani jääkuution ja laitoin sen tytön tissien väliin. Toista kertaa hän ei tullut syliini istumaan", Matti Parjanen muistelee illan kulkua 60-luvulla ylioppilaskunnan pyörittämässä ravintola Myssyssä.

Vieressä tarinalle myhäilevät Heikki Pääkkönen ja Lasse Eskonen. Herraseurue on kutsuttu koolle tuopin ääreen muistelemaan 50 vuoden takaista tamperelaista opiskelijaelämää, erityisesti juhlintakulttuuria. Istumme legendaarisessa ravintola Tillikassa, ja miesten juttuja kuunnellessa ympärille piirtyy vahva kuva yhteisöllisestä 60-luvun opiskelijakapakasta. Kädet viuhtovat ja näyttävät vanhat loossien paikat, joissa professorit istuivat ja joihin vain pidempään opiskelleilla oli pääsy. Fuksit joutuivat istumaan sivummalla.

"Tässä istuimme kerran professori Urpo Harvan kanssa ja joimme vodka-samppanjoita", muistelee Pääkkönen.

Parjanen innostuu tarinasta ja kertoo siitä kerrasta, kun he Pääkkösen kanssa ottivat juomakisan Tillikassa.

"Lopulta portsari tuli herättämään meidät pöydästä kehottaen maisteri Pääkköstä siirtymään kotiin", hän nauraa.

Myös paikalle uusien oluttuoppien kanssa pyyhältävä tarjoilija Liisa Tammelin-Tahvanainen liittyy muistelemaan menneitä. Hän on ollut talossa vuodesta 1973 lähtien, ja akateemiset piirit ovat tulleet tutuksi.

"Olen käynyt Tillikan yliopiston", Tammelin-Tahvanainen kehaisee.

Myös koolle kutsutuilla herroilla on takanaan pitkä taival yliopistossa. Parjanen aloitti sosiologian opiskelut Helsingissä 1958, mutta muutti Tampereelle yhdessä Yhteiskuntatieteellisen Korkeakoulun kanssa 1960. Hän toimi ylioppilaskunnassa 10 vuotta, ja loi mittavan uran Tampereen yliopistossa. Pääkkönen aloitti opiskelut 1963, valmistui maisteriksi 1968 ja on myös työskennellyt Tampereen yliopistossa. Eskonen puolestaan saapui 1968 tuoreena valtio-opin opiskelijana suoraan maksulakon aiheuttamaan kuohuntaan, mutta sai kuitenkin ilmoittauduttua. Opiskeluaikana hän toimi niin ainejärjestöissä kuin edustajistossakin, ja myöhemmin aina Tampereen apulaiskaupunginjohtajana. Kompetenssia seurueelta villien kapakkatarinoiden kertomiseen siis löytyy.

Yliopiston saapumiseen suhtauduttiin Tampereella innolla, myös ravitsemusliikkeiden puolella. Sivistynyttä akateemista nuorisoa odotettiin keskustelemaan hillityn älykkäästi. Toisin kävi. Ensimmäiset porttikiellot Tillikkaan jaettiin jo 60-luvun alussa, kun opiskelijat oksentelivat ja lauloivat pöydillä seisten. Eräs professori sai porttikiellon Hämeensiltaan lyötyään portsaria.

"Olutkulttuuri oli vasta tulossa Suomeen 1960-luvulla. Siihen aikaan oli piilopullot mukana, ja juotiin lähinnä väkeviä. Siksi se meininki oli niin rajua", arvelee Parjanen.

Akateemisiin juhlintatapoihin totuttiin kuitenkin pian, ja opiskelijat otettiin osaksi Tampereen yöelämää. 60-luvun alussa ei kapakoita ollut paljon, Tillikan lisäksi opiskelijoita kävi myös Hämeensillassa ja Pirkon hovissa. Pian opiskelijat alkoivat pyörittää myös omia paikkojaan. Ankkuri oli Länsi-Suomalaisen osakunnan suosittu illanviettopaikka, Boomi-klubi saatiin pystyyn jo 60-luvun lopulla, Aquariusta pyörittivät teekkarit ja Insinööreillä oli I-Klubi.

"Poliisit tekivät ratsioita näihin opiskelijapaikkoihin usein tarkistaakseen, että kaikilla oli opiskelijakortti. Myös huumeongelman saapuminen 60-luvun lopulla aiheutti ratsioita", kertoo Eskonen.

Ylioppilaskunnalla oli myös omat ravintolansa, Tiiliholvi ja Yo-talo. Näiden lisäksi opiskelijat pyörittivät Domuksella pariakin paikkaa. Myssy oli kaikille avoin yökerho, jossa oli myös strippari, kun taas Civis-kellariin mentiin yleensä jatkoille. Kossut sai haettua kätevästi matkan varrelta rautatieaseman lankarullakioskilta.

"Se olikin sitten hinnaltaan ihan eri luokkaa, kun silmien asennosta näkivät, että tuo maksaa ihan mitä vaan", nauraa Parjanen.

Kuten hyvän kapakkaillan kulkuun kuuluu, juttu rönsyilee myös ihan muihin aiheisiin. Käymme läpi alumnitoiminnan tehostamista ja opettajan uran aikana tulleita ehdotuksia tentinläpäisykeinoista. Kaikesta paistaa läpi yliopistopiirien vahva yhteisöllisyys. Sen katoamisesta putkitutkintojen aikana miehet ovat huolissaan.

"Minä inhoan tätä mallia, että pitää opiskella aina vain nopeammin. Eihän se paperi työntekijää tee, kyllä yliopisto on oppimista varten, ei pelkkää tutkintotodistusta", Parjanen hämmästelee.

"Tamyn toimintakin on vaisua, ei enää vaikuteta tai yritetä samalla tavalla kuin ennen", jatkaa Eskonen ja arvelee, että ylioppilaskunnasta on tullut liian etäinen nykyopiskelijalle.

Jäämme pohtimaan, onko syynä kasvanut yksilöllisyyden korostamisen tarve, vai onko asiat nykyopiskelijoilla niin mallillaan, että tarvetta toiminnalle ei ole.

Valomerkin aikaan tarjoilijat ohjaavat seurueemme ulos. Päätämme päätoimittajan kanssa kuitenkin vielä piipahtaa Kustaa III:ssa oluella mutustelemassa illan keskusteluita. Baari on täynnä juuri opiskelunsa aloittaneita teekkarifukseja, jotka heiluvat päihtyneinä tuoleilla ilman paitoja lauluja hoilaten. Jotkut asiat eivät ole 50 vuodessa juurikaan muuttuneet.

Baarikierros 60-luvun malliin

Harva paikka pysyy kiihkeästi kilpailulla ravintola-alalla pystyssä muutama vuotta pidempään. Mutta muutama 60-luvun opiskelijoille tuttu paikka vielä löytyy. Aviisi laati oppaan baarikierrokselle haistelemaan vanhojen aikojen opiskelijameininkiä.

Kierros aloitetaan vanhalta Domuksen alueelta. Täältä useimmat 60-luvun opiskelijatkin suunnistivat kaupunkiin. Domuksen opiskelijabaareista ei ole jäljellä kuin muisto, mutta vierestä löytyy Ravintola Domari -nimellä kulkeva paikka. Kyseessä on tavallista lähiöräkälää hieman tasokkaampi kuppila, josta löytyy toisinaan myös live-musiikkia. Lounastakin on tarjolla päiväseltään.

Parin tuopposen jälkeen reipas opiskelija suuntaa kohti keskustaa. Puolimatkassa on hyvä käydä istahtamassa Salhojankadun pubissa. Kuuluisa kapakka on perustettu 1969 ja tuli perustamisensa jälkeen suosituksi myös opiskelijapiireissä. Siellä on miellyttävä englantilainen tunnelma ja laaja olutvalikoima.

Matka jatkuu keskustaan ravintola Hämeensiltaan. Opiskelijoista täällä ei ole enää kuin muisto. Paikka on muuttunut vanhemman väen tanssiravintolaksi, mutta näkymät ovat eittämättä Tampereen baariskenen parhaat. Ruotsinlaivamainen sisustus luo mukavaa kasaritunnelmaa.

Seuraavaksi sujahdetaan sillan yli Tillikkaan. Tämä on todellinen vanhan liiton opiskelijaravintola. 60-luvulla opiskelijat ja professorit istuivat sulassa sovussa luomassa akateemista diskurssia Tillikan loosseissa. Nykyään talosta löytyy baaripuoli sekä mukava lasitettu terassi, mutta myös vanhan ja arvokkaan oloinen ravintola, jossa tarjoillaan ohrapirtelön lisäksi varsin maistuvia ruokia. Tillikan pyttipannu on klassikko.

Ilta päättyy Yo-t-alon tanssilattialle. Vaikka Tamy onkin enää paikan vähemmistöosakas, talo tarjoaa myös nykypäivän opiskelijoille laadukkaita bändi-iltoja ja klubimeininkiä. Opiskelijakortilla saa vielä ilmaiset narikat ja juomista alennusta, joten tänne on ilo tulla tunnelmoimaan menneitä vuosikymmeniä.

Juho-Matti Paavola, teksti & Seppo Honkanen, kuva