Kuka lohduttaisi Kirsiä?

Esiteinin kasvutarinan katsomista helpottaisi, jos pystyisi jotenkin samastumaan päähenkilöön.

12-vuotiasta Kirsi Ruotsalaista esittävä Mia Saarinen on mainio nuori näyttelijä, mutta hänen rooliinsa on ladattu niin paljon traumoja, että pieni ja arkinen elokuva ei tahdo pysyä mukana.

Isä on kuollut perheen muutettua Ruotsiin, pissikset kiusaavat koulussa, ruotsia osaamaton siivooja-äiti saa potkut ja vesipelkokin vaivaa.

Kyllä elokuvaan pitäisi saada jännitettä vähemmälläkin.

Nanna Huolmanin esikoisohjaus Aavan meren tällä puolen on vahvimmillaan alussa, kun ollaan vielä Ruotsissa. Kirsi on alkanut jo sopeutua ruotsalaiseen elämänmenoon, jota edustaa etenkin ainoan ystävän idyllinen ydinperhe, joka pelaa krokettia ja grillaa kyljyksiä omakotitalonsa pihalla.

Suomalaisuus on yhtä kuin Kirsin häpeämä Ester-äiti, joka suree yhä kuollutta miestään eikä osaa kuin pari sanaa ruotsia. Ester näkee tyttärensä häpeän, muttei saa tähän yhteyttä. Näyttelijät tuovat kipeät tunteet koskettavasti esiin.

Sitten koittaa valitettavasti jo kevätjuhla ja matka kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Tämä on sääli, koska alun napakka ote vaihtuu kliseisiin Suomi-kuviin ja väkinäisen tuntuiseen kasvutarinaan.

Matka Suomeen tehdään äidin vanhan ystävän Sirkan ja tämän 13-vuotiaan pojan Jampen kanssa. Jamppea esittävä Jim Rautiainen on luonteva ja sympaattisen oloinen, mutta Jampen ja Kirsin välille viritetty seksuaalinen herääminen tuntuu ylimääräiseltä painolastilta. Mari Rantasila jää paperiseksi taustahahmoksi Sirkan ohuesti kirjoitetussa roolissa.

Huolmanin elokuvasta näkyy pieni yliyrittäminen, joka on aika yleistä nuorisoelokuville. Ikäänkuin aikuiset tekijät vähättelisivät tavallisen 12-vuotiaan elämää ja ongelmia sälyttämällä hänelle tolkuttomasti vaivoja ja vaikeuksia.

Samalla tarinan muut henkilöt jäävät harmillisen ohuiksi. Erityisesti harmittaa se, että Kirsin ja Ester-äidin suhde jää niin pinnalliseksi. Lopussa sopu tietenkin löytyy, mutta vähän liiankin suoraviivaisesti kaikkeen koettuun nähden. Milka Ahlrothin hienovaraisesti esittämässä Esterissa on häpeän ja alistuneisuuden lisäksi sisäistä voimaa, jonka olisi toivonut pääsevän esiin jo aiemmin.

Ikävää, että Huolman ei ole halunnut erottaa perinteistä teiniromantiikkaa ja heräävän seksuaalisuuden kuvausta Suomen suvesta. Äidin ja tyttären välisessä suhteessa olisi ollut paljon enemmän kerrottavaa, etenkin kun esiteinien lääkärileikeistä ei saada mitään uutta irti.

* * 1/2

Tuomo Tamminen

Aavan meren tällä puolen

(Kid Svensk). Ohjaus ja käsikirjoitus: Nanna Huolman. Pääosissa: Mia Saarinen, Milka Ahlroth, Jim Rautiainen. Kesto: 89 minuuttia. Suomi/Ruotsi 2007. K-11.