Vaihdosta suoraan naimisiin

Sara Rouvinen, 5. vuosikurssi, lähti Saksaan vaihtoon katsomaan, olisiko hänen aiemmin tapaamansa marokkolainen mies sopivaa aviomiesmateriaalia. Puheoppia opiskeleva Rouvinen aloitti saksan kielen ja puheviestinnän opinnot Essenin yliopistossa ja muutti miehen kanssa yhteen opiskelija-asuntoon.

"Alkuaikoina suhde vaati totuttelua, koska olimme eläneet aiemmin puhelinyhteyden päässä toisistamme, eikä etäsuhteessa arki ollut tullut vastaan."

Häitä juhlittiin viime kesänä Marokossa, Suomessa ja Saksassa.

"Järjestimme useat juhlat, jotta molempien perheet voisivat osallistua niihin ja jotta me molemmat saisimme tunteen naimisiinmenosta."

Vaihdossa Rouvinen ehti mieskandidaattiinsa tutustumisen lisäksi myös opiskella ja tutustua muihin opiskelijoihin. Hän olisi lähtenyt saksankieliseen maahan vaihtoon, vaikka miehestä ei olisi ollut tietoakaan.

"Vaikka suhde olisi päättynyt, olisin jatkanut opiskelua Saksassa. En todellakaan olisi uskonut, että suhteessa käy näin hyvin."

Paavo Kuronen, 5. vsk, pisti vaihdossa elämän risaiseksi. Vakuutustieteen opiskelija oli vuoden Penangissa, Malesiassa Sains Malaysian yliopistossa. Kurosen tärkein tavoite vaihdossa talouden opiskelun ohella oli saada elämänkokemusta.

"Halusin nähdä maailmaa Tampereen keskustorin ulkopuolella ja tutustua uusiin ihmisiin. Miksi mennä Ruotsiin, kun voi lähteä vähän pidemmällekin?"

Penangissa Kuronen klikkiytyi muiden suomalaisopiskelijoiden kanssa ja muutti kimppakämppään ylelliseen tornitaloon.

"Asuinalue oli vartioitu ja siellä oli oma kuntosali, kauppa ja pihalla uima-allas. Pidimme usein allasbileitä, ja kun seuraavana aamuna oli huono olo, tilasimme McDonaldsista ja Pizza Hutista ruokaa kotiinkuljetettuna."

Sopeutuminen muslimimaan tavoille aiheutti alussa erikoisia tilanteita. Aamuisin puoli kuudelta Kurosen huoneeseen kantautui imaamin rukous läheisestä moskeijasta, ja yliopistolla oli useita kertoja päivässä rukoustauko. Sillä aikaa kun muslimit kävivät rukoilemassa, ei-muslimiopiskelijat pyörittelivät luokissa peukaloitaan.

"Kaikkeen kuitenkin tottui."

Vaikka opintoviikkoja ei vuoden ajalta kertynyt yhdeksää enempää, Kuronen lähtisi koska tahansa uudestaan vaihtoon uusien ystävien ja kokemusten takia.

Emilia Aution, 4. vsk, elämä kääntyi aivan uusille urille, kun hän opiskeli yhden lukukauden Maltalla toista pääainettaan kansainvälistä politiikkaa. Vaihtokokemuksensa ansiosta hän työskentelee nykyään mielenkiintoisissa tehtävissä kemiallisten aseiden kieltoa valvovassa organisaatiossa Haagissa Hollannissa.

"Jos en olisi lähtenyt, minulla voisi nyt olla Suomessa kihlattu, punainen tupa ja perunamaa. Toisin kuitenkin kävi, enkä kadu sitä."

Autio opiskeli Maltalla ahkerasti muun muassa ranskaa, espanjaa ja kulttuuriantropologiaa. Hän asui muiden opiskelijoiden kanssa yhteisasunnossa, jossa syntyi nopeasti hyvä henki ja tiiviit suhteet.

"Kämppikseni olivat sosiaalisia ja spontaaneja kuten minä. Teimme joka ilta ruokaa ja hulluttelimme. Erään päähänpiston ansiosta osallistuimme jopa puolimaratonille."

Juuri Maltalta Autio kertoo saaneensa vahvistusta ajatukselleen siitä, ettei hänen tarvitse elää suomalaisen, turvallisen mallin mukaan. Niinpä hän haki harjoitteluun Hollantiin, ja on edelleen sillä tiellä.

"Vaikka vaihdossa tapahtuisi mitä, siitä jää aina hyviäkin muistoja. Toisaalta viimeistään siellä varmistuu sekin, että ei halua elämältään muuta kuin asua Suomessa", Autio vinkkaa.

Saara Nikkinen, 5. vsk, opiskeli Moskovan valtiollisessa yliopistossa venäjän kieltä neljä kuukautta vuonna 2006. Kansainvälisen politiikan opiskelijan vaihto sujui mukavasti ja kielitaito karttui, mutta lukuvuoden loppupuolella Nikkisen opiskelija-asuntola sytytettiin tai syttyi tuleen.

"Lopullista selitystä palolle ei koskaan annettu. Eri huhujen mukaan kyse oli sähköviasta, tuhopoltosta tai opiskelijoiden illanvietosta."

Kaksi venäläistä opiskelijaa kuoli tulipalossa ja useita loukkaantui. Yliopiston päärakennuksessa sijaitsevassa asuntolassa asui arviolta 700 opiskelijaa. Nikkinen oli onnekas, sillä hän asui muiden vaihto-opiskelijoiden tavoin asuntolan kuudennessa kerroksessa, 12. kerroksessa riehuneen palon alapuolella.

"Nukuin sikeästi, kun hälytys tuli aamuyöllä. Kämppikseni herätti minut, otin passin, lompakon ja puhelimeni, ja lähdin huoneesta. Vasta ulkona tajusin, että rakennus todella palaa, kun näin käytävien ikkunoista tupruttavan savun."

Saara Nikkinen meni ystävineen läheiseen kahvilaan odottamaan sammutustöiden loppumista. Pian miliisi päästikin ihmiset takaisin huoneisiinsa.

"En jaksanut mennä luennoille, sillä olin todella väsynyt. Ilmoitin vanhemmilleni olevani kunnossa ja menin nukkumaan. Seuraavana päivänä jatkoin opiskeluja tavalliseen malliin."

Nikkisen loppuaika Moskovassa sujui hyvin, ja hän kertoo olevansa valmis lähtemään Moskovaan uudestaankin.

"Tulipaloon ei tietenkään voi varautua, mutta Venäjälle lähtiessä kannattaa muistaa, ettei ole menossa lintukotoon."

Jessikka Aro, teksti
Teemu Sirviö, kuvitus