Hunnijohtajan kaima

Attila oli 400-luvulla elänyt hunnijohtaja, joka hallitsi mahtavaa valtakuntaansa aina kuolemaansa saakka. Kenkätehtailija Anton Attila rakennutti pienemmän valtakuntansa Tampereelle Puolimatkankadun (nykyisen Itsenäisyydenkadun) varteen vuonna 1915.

Vuosisadan alun Tamperetta on kutsuttu suutareiden pääkaupungiksi. Emil Aaltonen perusti Tampereen ensimmäisen kenkätehtaan Tammelan Kyllikinkadulle vuonna 1905. Moni seurasi Aaltosen esimerkkiä, ja Attilakin toi tehtaansa Tampereelle seuraavana vuonna. Keskeiselle paikalle rautatieaseman läheisyyteen hän siirtyi kymmenkunta vuotta myöhemmin. 20-luvun loppupuolella tehtaassa puursi jo nelisen sataa työntekijää.

Attilan rakennus toimi historian tapahtumien näyttämönä. Vuonna 1918 tehtaassa koulutettiin punakaartin tykistöä. Myöhemmin kenkätehtaan pannuhuoneessa piilotelleet punaiset teloitettiin johtaja Attilan ilmiantamina. Subtv:n Piirin haamujengillä saattaisi olla asiaa taloon, sillä joskus teloitettujen on väitetty kummittelevan Attilan käytävillä.

Sisällissodan tuhot tulivat kalliiksi tehtaalle, eivätkä vaikeudet siihen loppuneet. Vuonna 1931 kenkäkeisari Emil Aaltonen osti laman takia ahtaalle joutuneen Attilan, jossa toiminta kuitenkin jatkui sen omalla nimellä.

Viisikymmentäluvun puolivälissä Attilaa laajennettiin kuusikerroksisella uudisosalla, joka oli tarpeen, kun kenkienvalmistus tehostui koneellistumisen myötä. Rakennusmestarina toimi itse Kalle Päätalo, jonka arvellaan kuvanneen kokemuksiaan romaanissaan Ihmisiä telineillä.

Taas näytti hetken hyvältä, mutta 70-luvulla kenkien tuonti kehitysmaista kasvoi ja tuotanto teollisuusmaissa supistui. Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa kenkien valmistaminen Attilassa loppui kokonaan ja Aaltosen tuotanto keskitettiin Tammelan tehtaalle.

Yliopisto muutti tiilitaloon 70-luvun lopussa, kun kirjaston tilat Kalevantiellä kävivät pieniksi. Pääkirjasto avasi ovensa Attilan lisäsiivessä vuonna 1979, ja 80-luvulla koko rakennus B-siipeä myöten siirtyi yliopiston käyttöön, jossa se pysyi aina vuoteen 2006 saakka.

Yliopistovuosina Attilan sydän oli sen ruokala. Kaikuvan salin sisustus oli perin vaatimaton, mutta se oli osa ruokalan maanläheistä henkeä, jossa saattoi kuluttaa tunnin poikineen ihan vain maailmaa parantamassa. Tiettävästi Attilan tiloissa on tehtailtu kenkien lisäksi myös sketsejä. Kellon saattoi tarkistaa Alivaltiosihteereiden eli Frangénin, Heikuran ja Liikan istuutuessa lounastamaan täsmällisesti puolelta päivin.

Vuonna 2006 yliopistoa keskitettiin kampusalueelle. Kalevantien varteen rakennettiin uusi uljas Linna, jossa uusi pääkirjasto avasi ovensa elokuussa 2006. Attilan sisätilat saneerattiin kolmellatoista miljoonalla eurolla nykyaikaisiksi toimistotiloiksi, ja vuonna 2007 vanhan kenkätehtaan tiloihin muuttivat Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Pirkanmaan ympäristökeskus sekä Tiehallinnon Hämeen tiepiiri ja liikennekeskus.

Hunnihallitsija Attilan kuoltua kuoli myös hänen mahtava valtakuntansa. Onneksi Tampereen Attilan valtakunta ei ainakaan kokonaan kuole, sillä sen ulkoasu, pihan savupiippu ja varastorakennus ovat museoviraston suojelemat.

Moni opiskelija jäi kaipaamaan Attilan historiallista miljöötä ja inhimillisyyttä, joka oli pikantti lisä modernin arkkitehtuurin keskellä. Attilaa pidettiin jopa oman olohuoneen jatkeena. Muissa opiskelijaravintoloissa keskustelut eivät ole kaikuneet yhtä iloisina ja monimuotoisina.

Juho Hakkarainen,
teksti ja kuva