Maksullisuuskirjaus poistettava kansainvälistymisohjelmasta

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta näkee yliopiston tuoreessa kansainvälistymisohjelmassa paljon hyvää: toteutuessaan ohjelma parantaa opiskelijoiden, tutkijoiden sekä henkilökunnan kansainvälistymisen edellytyksiä. Kuitenkin kirjaus, jossa merkittävä osa yliopiston kansainvälisistä tutkinto-ohjelmista toteutetaan maksullisina EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille, kummastuttaa opiskelijoita. Miksi hirttäytyä maksullisuussuunnitelmiin tilanteessa, jossa kansainväliset maisteriohjelmat ovat kesken, maksullisuuden kustannukset ja vaikutukset opiskelijavirtoihin eivät ole tiedossa ja yliopiston rakenneuudistus vaatii valtavasti aikaa ja resursseja?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) edellyttää korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvattamista. Hintalapun laittaminen korkeakouluopinnoille ei kuitenkaan tee niistä houkuttelevampia tai laadukkaampia. Yliopisto liputtaa strategiassaan globaalia vastuuta ja tasavertaisia mahdollisuuksia oppia, tietää, osallistua ja vaikuttaa. Nämä periaatteet eivät toteudu, jos lukukausimaksut rajaavat ulos lahjakkaita ja motivoituneita mutta köyhemmistä maista tai heikommista sosioekonomisista lähtökohdista tulevia hakijoita. Lisäksi on vaarana, että opiskelijoiden yhdenvertainen kohtelu ei toteudu opintojen tukipalveluissa eikä opiskelijavalinnassa, mikäli samaan maisteriohjelmaan otetaan sekä maksavia asiakkaita että ilmaiseksi opiskelevia.

Maksullisuuskirjaus on myös sikäli täysin absurdi, ettei se lainkaan huomioi maksullisuuskokeilun väliaikaista luonnetta. OKM:n käynnistämää kokeilua ja sen vaikutuksia on tarkoitus arvioida vasta vuonna 2014, ja vasta tuolloin päätetään, vakinaistetaanko lukukausimaksukokeilu valtakunnalliseksi käytännöksi.

Koulutuksen maksullisuuteen liittyy paljon avoimia kysymyksiä. Suomalaiset opiskeluolot poikkeavat suuresti johtavista koulutusvientimaista, joiden kanssa maamme ei ole samalla viivalla sijainnin, ilmaston, elinkustannusten, tunnettuuden, valtakielen tai kansainvälisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksien suhteen. Vertailukelpoisen tiedon saamiseksi kannattaakin tarkkailla lukukausimaksut käyttöön ottaneita naapurimaita. Hakijamäärä Ruotsin kansainvälisiin maisteriohjelmiin putosi 73 prosenttia ja niissä aloitti 58 prosenttia vähemmän opiskelijoita kuin ennen lukukausi- ja hakijamaksujen käyttöönottoa. Tanskassa EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden määrä romahti lukukausimaksujen täytäntöön panon jälkeen vuonna 2006. Määrä on hiljalleen noussut, mutta se on korreloinut jaettujen stipendien määrän kanssa - raha liikkuu, hallintokoneisto pyörii, mutta merkittäviä voittoja ei saada.

Lukukausimaksut edellyttävät pitkälle harkittua stipendijärjestelmää, joka väistämättä lisää byrokratiaa. Muutamalta kymmeneltä Tampereen yliopistoon vuosittain tulevalta EU- ja ETA-maiden ulkopuoliselta opiskelijalta perittävät maksut tuskin kattavat edes hallintokuluja, etenkin kun osalle opiskelijoista maksut maksettaisiin stipendeinä takaisin. Lisäksi maksullisuus edellyttäisi todella merkittävää ohjelmien kehittämistä lyhyessä ajassa, puhumattakaan erityisistä tukipalveluista, joita maksava asiakas tuhansien eurojensa vastineeksi odottaa. Maksujen menestyksekäs periminen edellyttäisi kunnolliset kustannuslaskelmat, joita ei tällä hetkellä ole.

Ylioppilaskunnan kanta on, että kirjaus tutkinto-ohjelmien maksullisuudesta on poistettava kansainvälistymisohjelmasta ja korkeakoulumme kansainvälistymistä pitää pohtia laajemmin kuin pelkkien kuviteltujen taloudellisten voittojen kannalta. Näemme, että yliopiston tulee keskittyä perustehtäviensä opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen.

Ilkka Tiensuu, puheenjohtaja

Kati Rajala, pääsihteeri

Tampereen yliopiston ylioppilaskunta