Nyt pelataan potilassänkyviestiä

Raskaan opiskelun vastapainoksi opiskelijat keksivät monenlaista viihdyttävää ajankulua. Opiskelijapiireissä syntyykin monia erikoisia, outoja ja kerrassaan päättömiä ideoita juhlista ja tempauksista. Jotkut niistä jäävät elämään ja muodostuvat perinteiksi.

Vuodesta toiseen järjestettävät tapahtumat kiinnittyvät usein tiettyyn ajankohtaan: monet vappuun, jotkut fuksien saapumiseen ja onpa ainakin tässä joukossa eräs ainejärjestö, joka on jo 20 vuoden ajan juhlistanut ruotsalaisuuden päivää. Esittelemämme uniikit helmet rakentuvat mitä erilaisimpien aktiviteettien ympärille.

Perinteet on valikoitu silkalla mielivallalla ja täysin epätieteellisin perustein. Mukana on eri korkeakouluissa opiskelevien perinteitä niin Tampereelta, Helsingistä kuin Hervannastakin. Näistä perinteistä meille kuiskivat tapahtumia joskus järjestämässä olleet tai niissä vierailleet.

Vappu

Tupsulakkien mystinen peli

Teekkareiden juhlaperinteiden kirjo on varsinkin Wapun aikoihin moninainen. Yksi erikoisimmista perinteistä on Sähkökillan vuodesta 1990 järjestämä KumiPelausISO, jossa (lainaus säännöistä) “peliwälineenä toimii kottikärryn sisäkumi, ISO". Ottelut käydään eri kiltojen välillä ja osallistujia on parisensataa. Pelikenttä on sääntöjen mukaan “noin maalien välissä". Anteeksi, “wälissä".

Tässä kisassa tuomaripeli ratkaisee. Maalien paikkaa saatetaan vaihtaa päikseen tai keksiä sääntö, jonka mukaan kaikkien on edettävä rapukävelyllä tai kontaten. Tuomari voi myös pelata kummassa joukkueessa tahansa tai kumpaakin vastaan. Lisäpisteitä voi saada esimerkiksi ihmispyramidista.

Peli järjestetään pahaenteisesti järven rannalla ja kisailun tiimellyksessä veteen joutuvat niin tuomarit kuin Wappusihteeritkin. Wappusihteerit toimivat myös yleisinä maaleina, joiden kantamisesta järveen saattaa saada pisteen. Tai sitten ei.

Myös aikalisiä tai lisäaikalisiä voidaan sääntöjen mukaan ottaa “neste- tai susihukan poistamiseksi". Voittajaa ei useimmiten saada selville, sitä ei muisteta tai siitä ei välitetä.¨

Lääkärintaidot koetuksella

Tampereen lääketieteen kandidaattiseuran erikoisuus on vappupäivänä kisattava potilassänkyviesti. Jo wapunavauksessa Kaupin kampuksella valmistaudutaan tulevaan koitokseen sänkyjä huoltamalla musiikin ja kuohujuoman lomassa. Sieltä ne kuljetetaan seuran omalle Amos-klubille niin ikään perinteeksi muodostunutta reittiä.

Itse viestissä kilpaillaan joukkueittain näyttävimmästä ja tehokkaimmasta potilaan kuljetuksesta. Suorituksen olennaiset osat ovat siis kuljetustyyli ja nopeus. Reitti on kulkenut Koskikadun Cumulukselta Hämeenkadulle ja takaisin kuuleman mukaan jo vuosikymmeniä. Ainakin 1990-luvulla perinne on ollut jo perinne.

Jotta osallistujat eivät pääsisi liian helpolla, matkan aikana potilaalle, joka on yksi joukkueen jäsenistä, pitää suorittaa jokin toimenpide. Se voi esimerkiksi olla EKG eli sydänkäyräelektrodien paikalleen laittaminen, elvyttäminen tai vamman sitominen. Viestikisan jälkeen päivä jatkuu vappubrunssilla.

Kulttuuri

20 vuotta rakkauden asialla

Historianopiskelijoiden ainejärjestö Patinan kunniakkain ja ehkä rakkain perinne ovat Tommy Tabermann -runonlausuntabileet, jotka järjestetään joka vuosi marraskuun alkupuolella ruotsalaisuuden päivän tienoilla.

Perinteen syntytarina vie vuoteen 1989 Unkarin ekskursiolle. Hymyhuulet-ohjelman sketsissä Tommya esittäneen Pirkka-Pekka Peteliuksen toistamasta lauseesta "Mutta minähän olen Tommy Tabermann" tuli reissaajien kesken suosittu hokema. Tämä innoitti Tabermann-aiheisen tapahtuman järjestämiseen.

Alkuvuosina järjestettiin jopa Tommy Tabermann -viikkoja ja ohjelmistossa oli muun muassa dada-henkisiä luentoja kuten "Tommy Tabermann ja jääkiekko", jonka aikana kaksi henkilöä pelasi pöytälätkää ja kolmas luki ääneen Tabermannin runoja. Runonlausuntakilpailu oli viikon huipennus. Tuotoilla Patina tilasi Aku Ankka -lehteä jäsenistönsä luettavaksi.

Juhlia järjestettiin pitkään ainejärjestön omassa piirissä erilaisissa saunatiloissa, vaikka toisinaan mukaan eksyi jokunen ulkopuolinen katkerasti nappaamaan järjestön piirissä erittäin korkealle arvostetun voiton. Perinteen 20-vuotisjuhlan kunniaksi Tommyjen puitteita kasvatettiin vuonna 2009 ja juhla siirtyi Yo-talolle. Vajaan parinkymmenen kilpailijan taidonnäytteitä on parhaimmillaan ollut seuraamassa yli sata katsojaa.

Lausuntasuoritus perustuu improvisaatioon. Kilpailija saa satunnaisen Tabermannin runon paperilla, ja hän voi valmistautua esitykseen edellisen kilpailijan suorituksen ajan. Kilpailussa on useita kierroksia, ja tapahtuma huipentuu kahden parhaan kesken käytävään finaaliin. Palkintona on maineen ja kunnian lisäksi Alkon halvin punkkupullo. Voittaja pääsee myös itseoikeutetusti seuraavan vuoden kilpailun tuomaristoon.

Paskaa musiikkia megafonikaraokessa

Helsinkiläisten sosiologien ainejärjestö Kontakti järjestää syksyisin Paskan Musan Festarit. Vuodesta 2003 järjestetyissä bileissä kuunnellaan ja esitetään huonoa musiikkia. Musiikkivalinnat vaihtelevat Janos Valmusen ikisuosikista Bussipysäkillä aina käännösdiskokappaleiden paskimmistoon saakka.

Festareilla on toisinaan nähty esitelmiä oppialalle tyypillisistä aiheista, esimerkiksi “Matti Nykänen postmodernin ratkaisijana". Onpa festivaaleilla nähty eräänä vuonna myös rannekkeet, telttailualue ja hengellistä musiikkia soittava jeesusbussi. Myös Ari “Paska" Peltonen on vieraillut tapahtumassa huonoa musiikkia tihkuvan levylaukkunsa kera. Etenkin tapahtuman alkuaikoina kävijät toivat myös omia suosikkejaan muiden kuunneltavaksi.

PMF:n keskeistä sisältöä on myös huonojen musiikkivideoiden katselu. Useimmin katsottuihin videoihin kuuluu David Hasselhoffin IÂ’ve been looking for freedom. Ohjelman kruunaa kuitenkin ryhmämegafonikaraoke, jossa yleisö laulaa kovaan ääneen mukana ja megafoni kiertää halukkailla. Hanna Ekolan Vieläkö on villihevosia on suosittu valinta. Viimeisenä kappaleena kuullaan joka vuosi Queenin Bohemian Rhapsody.

Anonyymin kävijän kommentti: “Koskaan en oo tuntenut oloani niin sosiologiksi ja niin kuuluvaksi siihen porukkaan."

Fuksit

Tehtäviä tursasten maassa

Miltei kaikki tamperelaiset ammattikorkeakouluopiskelijat tutustuvat toisiinsa, TAMKiin ja opiskelualaansa syyskuussa järjestettävissä Tursajaisissa. Ensimmäisen vuoden opiskelija on Tursajaisten yhteydessä Tursas. Tässä initiaatioriitissä pahaa-aavistamaton opiskelija joutuu suorittamaan mitä erilaisimpia tehtäviä tietokoneen kokoamisesta aina sairaanhoitovälineistön tunnistamiseen.

Tursajaisperinne sai alkunsa vuonna 1941 Tampereen teknillisen opiston oppilasyhdistyksen järjestämänä. Järjestön nimi on vaihtunut, ja yhdistymisiä on tapahtunut, mutta Tursajaisperinteestä ei ole missään vaiheessa luovuttu.

Nykytursajaiset alkavat Tampereen ammattikorkeakoulun pihamaalta, josta noin 1 500 hengen omaleimaisesti pukeutunut tursasjoukko siirtyy kulkueena keskustorille. Torilla vannotaan tietenkin tursasvala, minkä jälkeen matka jatkuu kohti salaista tursajaisaluetta. Koko päivän kestävässä tapahtumassa Tursas suorittaa (ehkä tursauskestävyydestä riippuen) noin 13 tehtävää.

Etymologista taustaa tapahtuman nimelle voi vain arvailla. Tursaalla voidaan tarkoittaa joko mustekalaa tai kalevalaisessa mytologiassa esiintyvää merihirviötä. Ehkäpä tapahtuman kävijä alkaa jossain vaiheessa juoda lonkeroa ja muistuttaa ulokkeisiinsa sotkeutuvaa mustekalaa? Tai sitten seuraavan päivän olotila on jossain merihirviön ja amk-opiskelijan välimaastossa.

Rättipallon MM

Kuusi teatterin- ja draamantutkimuksen opiskelijaa nakuna uima-altaassa taistelemassa tekstiilimytystä - mitä ihmettä? Kyseessä on tietenkin Silmänkääntäjän perinteinen rättipallon maailmanmestaruusottelu. Se pelataan syksyisin allasbileissä, joukkuejako on fuksit vastaan muu maailma. Lajissa on oteltu jo 1990-luvulta lähtien.

Pallomainen ja originelli peliväline tehdään pyyhkeestä tai muusta tekstiilistä ("vaikka tuomarin kalsareista", eräs pelaaja mainitsee). Heittelyä ei tässä pelissä suvaita, vaan pisteitä kerätään kuljettamalla pallo vastustajan päätyyn. Pelin viehätys syntyy taktisista hienouksista, kuten pallon kuljettamisesta veden alla - tai siitä, että annetaan ymmärtää, että palloa kuljetetaan veden alla.

Tuomari on ehdottoman objektiivinen ja saattaa satunnaisesti suosia kumpaa tahansa joukkuetta - useimmiten kuitenkin vanhempia opiskelijoita. Pelin säännöstöön kuuluu muun muassa niin sanottu genitaalikoskemattomuussääntö. Kentällä tulee olla kummaltakin joukkueelta kolme pelaajaa, jotka edustavat molempia sukupuolia.

Viimeksi mainitun säännön noudattamista hankaloittaa se, että Silmänkääntäjän opiskelijoista suurin osa on naisia. Maailman Rättipalloliitto esittääkin huolensa miesopiskelijoiden vähyydestä, sillä välillä on käynyt niin, että fukseista ei ole voitu muodostaa virallista joukkuetta.

Reetta Eiranen & Anna Ulvinen, teksti
Maija Ahtiluoto, kuvitus