Joku tulosti koko internetin

Opiskelijalle 90-luku oli hyvää aikaa. Vuosikymmenen alussa pankkikriisi kuritti taloutta, mutta opiskelijoihin se ei juuri vaikuttanut - ainakin humanistit olivat ihan yhtä köyhiä kuin muulloinkin. Opiskelijat ottivat riemurinnoin vastaan laajalle levinneen tietotaidon kotiviinien valmis- tamisesta, ja yhdessä jos toisessa soluasunnon keittiön nurkassa pulputti. Taisipa Tamy tai jokin ainejärjestö järjestää aiheesta kurssinkin.

Valmistumisaikojen suhteen oltiin suurpiirteisiä: opintorahaa sai pitempään kuin nykyisin ja sitä jopa korotettiin vuonna 1992. Moni lykkäsi valmistumistaan. Se saattoi olla ihan fiksu veto, sillä työttömyys oli aika todennäköinen vaihtoehto, jos sattui olemaan graduvaiheessa vuosikymmenen alussa. Valmistumista ei ainakaan nopeuttanut Ravintola Vanhojen mylläreiden höveli torstaitarjous: joka kolmas tuoppi ilmaiseksi. A-olut vaihtui keppanaksi, sillä tolpillaan piti pysyä entistä pitempään. Sekä Doris että Yo-talo olivat auki aamuneljään.

Tietokoneet alkoivat yleistyä opiskelijabokseissa, joskin konservatiivisimpia piti vielä suostutella: julkaisipa Aviisikin artikkelin tietokoneen käytön eduista gradunkirjoittamisessa. Aviisia ruvettiin taittamaan mäkeillä, ja välillä mopo karkasi käsistä oikein kunnolla. Piti kokeilla mitä kaikkea dtp-ohjelmilla pystyy tekemään. Kyllähän niillä totta vieköön saa melkoista sotkua aikaiseksi. Graafisia ideoita ammennettiin muun muassa amerikkalaisesta Ray Gun -musiikkilehdestä, jossa David Carson antoi piut paut lukukelpoisuuden kaltaisille sivuseikoille.

1990-luvulla internet alkoi olla opiskelijapiireissä arkipäivää, ja varsinkin yliopiston tiloissa päästiin nauttimaan sujuvasta surffailusta. Kotona moni joutui sietämään yskähtelevää modeemia ja katselemaan enimmäkseen tiimalasia.

Aviisi oli ensimmäisiä lehtiä Suomessa, joka julkaisi sisältönsä netissä. Poikkeuksellista on, että vanhat numerot ovat siellä edelleenkin 9/1994:stä alkaen. Netti oli kuitenkin välineenä monille vieras. Silloin tällöin mikroluokissa tuskailtiin, kun joku yritti tulostaa koko internetin. Sittemmin otettiinkin tulostuskiintiöt käyttöön.

Kännyköitä alkoi olla vuosikymmenen loppua kohden yhä useammalla, mutta lankapuhelin sinnitteli vielä vahvasti. Yhteisöasukit repivät hiuksiaan yrittäessään jyvittää puhelinlaskut oikeudenmukaisesti eri operaattorien irrationaalisesti vaihtuvien puheluhintojen hämmentäessä soppaa entisestään.

Suomi liittyi EU:hun 1995, ja Erasmus-vaihto-ohjelma sai kunnolla vauhtia. Allekirjoittaneenkin asuinkumppaneista kolme neljästä lähti ulkomaille opiskelemaan jotakin etäisesti tutkintoon liittyvää, mutta ennen kaikkea vieraita kieliä, kulttuuria ja tiskaamattomuutta. Samaan aikaan Tampereella laitokset joutuivat pohtimaan, millaista englanninkielistä opetusta lisääntyvälle vaihtariporukalle pitäisi järjestää.

Jo edellisellä vuosikymmenillä alkanut epäpolitisoituminen näkyi edustajiston kokoonpanossa. Esimerkiksi vuoden 1995 vaaleissa puolueiden osuus edaripaikoista oli noin 25 prosenttia, ja suurin ryhmittymä oli humanistis-yhteiskuntatieteellinen LaTuVa-vaaliliitto.

Myös ainejärjestöryhmät kuten Medisiinarit ja Vapaaboomarit jylläsivät. Tilanne muuttui vuosikymmenen lopussa, kun vihreät tulivat ulos kaapista ja asettuivat julkisesti ehdolle. Ne saivat saman tien äänivyöryn ja eniten edaripaikkoja. Äänestysaktiivisuus ei ollut hääppöistä, mutta kolmosella alkaviin äänestysprosentteihin silti päästiin.

Jari F. Lampén
Kirjoittaja oli Aviisin päätoimittaja 1995 - 1996.