Joustava opinto-oikeus on vähentänyt joustavuutta

Elokuussa 2004 käyttöön otettu JOO-sopimus (joustava opinto-oikeus) toimii hyvin huonosti.

Sen piti tuoda kaikille Suomen yliopisto-opiskelijoille mahdollisuus tehdä opintoja missä tahansa yliopistossa, mutta nyt näyttää siltä, että sopimus on vain rajoittanut etenkin pienten yliopistojen opiskelijoiden liikkuvuutta.

"JOO:n piti mahdollistaa joustavat opinnot, mutta mikä onkaan nyt käytäntö? Ei onnistu, kun ei ole rahaa", SYL:n koulutuspoliittinen sihteeri Anne Mikkola summaa.

Kaikkien Suomen yliopistojen rehtorit allekirjoittivat kesäkuussa 2003 sopimuksen, jonka mukaan kenen tahansa yliopisto-opiskelijan on mahdollista hakea määräaikaista opiskeluoikeutta mistä tahansa muusta yliopistosta.

Edellytyksenä on, että haettavat kurssit liittyvät perustellusti opiskelijan tutkintoon, ja ettei niitä voi opiskella kotiyliopistossa.

Joustava opiskelu-oikeus astuu voimaan, kun kohdeyliopisto hyväksyy kotiyliopiston puoltaman hakemuksen.

Ongelmaksi on muodostunut yliopistojen nihkeys puoltaa hakemuksia, sillä lähettävä yliopisto joutuu maksamaan opiskelijansa muualla suorittamista opinnoista 80 euroa opintoviikolta ja 20 euron hallintokulut.

Tampereen yliopistossa
homma vielä toimii

Useimmissa yliopistoissa jokainen laitos tai tiedekunta joutuu maksamaan joustavan opiskelun kustannukset omista määrärahoistaan.

Tämä taas on johtanut esimerkiksi Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa siihen, ettei puoltoja myönnetä rahapulassa kenellekään vielä ensi lukuvuonnakaan.

"JOO-opinnot tökkivät tosi pahasti. Opinto-oikeutta ei myönnetä juuri kenellekään, ja se on herättänyt paljon närkästystä", Turun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Mika Peltola vahvistaa.

Tampereen yliopisto on JOO-sopimuksen harvoja valopilkkuja. Täältä muualle lähtevien kustannukset maksetaan yliopiston yhteisestä poolista, ja muualta tänne tulevien opiskelijoiden maksut jaetaan eteenpäin niille laitoksille, jotka ovat JOO-opetusta antaneet.

Opinto- ja kansainvälisten asioiden osastopäällikön Mikko Markkolan mukaan malli toimii hyvin.

"Ei hinnan pitäisi olla JOO:lle esteenä. Mutta jos ajattelutapana on Â’mulle kaikki ilmaiseksi ja mitä mä annan, sillä on kova hintaÂ’, niin eihän se toimi."

Tampereen yliopiston etuna on tosin myös se, että tänne riittää tulijoita sekä kurssivalikoiman että maantieteen puolesta. Tulijoita on yli tuplasti enemmän kuin lähtijöitä. Tulijoiden määrä tosin laski viime vuonna, koska muut yliopistot ovat puoltaneet omien opiskelijoidensa JOO-hakemuksia entistä kitsaammin.

Kaikki osapuolet tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että JOO-sopimus on periaatteessa hyvä idea.

Vuonna 2003 yliopistojen yhteistyöverkosto, Suomen Virtuaaliyliopisto, otti käyttöön Joopas-nettisivuston, joka todettiin niin hyödyllisiksi, ettei sitä haluttu rajoittaa pelkkiin virtuaaliopintoihin.

Tämän pohjalta allekirjoitettiin yliopistojen välinen JOO-sopimus, jonka oli tarkoitus helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta ja korvata vanhat kahdenväliset opiskelijavaihtosopimukset.

Kumpikin päämäärä näyttää epäonnistuneen ainakin osittain.

Opetusministeriön tiedotuksesta kerrotaan, että parhaiten
JOO:sta osaa kertoa korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen. Hän ei ole ilmenneistä ongelmista kuullutkaan.

"Varmaan siksi, etteivät opiskelijat ole ottaneet ministeriöön yhteyttä", Lehikoinen arvelee.

Koska ongelmasta ei ole kuultukaan, ei ministeriöllä ole myöskään ratkaisuehdotusta. Lehikoinen uskoo, ettei asian korjaaminen voi kuitenkaan olla ylivoimaista, koska alun alkaen sopimus oli kuitenkin hyvin toivottu.