Aikamme humalaista mystiikkaa

Anat - Kuolematon rakkaustarina. Bertolt Brechtin näytelmään perustuva, Disa Kamulan ohjaama ja dramatisoima teos Tampereen Ylioppilasteatterissa.

Disa Kamula on tehnyt palveluksen ihmiskunnalle dramatisoidessaan ja ohjatessaan Tampereen Ylioppilasteatterille näytelmän Anat -- Kuolematon rakkaustarina. Älkää kumminkaan kysykö minulta, tai keneltäkään muulta näytelmän nähneeltä, mistä tarina kertoo. Teoksessa on sellaista ajassa kiinni olevaa mystiikkaa, joka kannattaa oivaltaa itse omasta subjektiivisesta lähtökohdastaan.

Kaanaanmaan neljä tuhatta vuotta vanha mytologia sekoittuu maailmankaikkeuden lakeihin sekä postmoderniin elämänmenoon kukkaishomoineen ja rekkalesboineen.

Jos olet järki-ihmisiä, suosittelen lunttaamaan loput käsiohjelmasta ennen katsomoon istuutumista. Sittenkään et luultavasti saa tukevaa otetta juonen kulusta; on vain heittäydyttävä mukaan aistit avoinna ja annettava alitajunnan syödä, mitä tarjotaan.

Näytelmä perustuu Bertolt Brechtin näytelmään Baal, jota Kamula on muokannut mielessään kysymys: "Entä jos Baal olisikin nainen?" Kamulan teoksessa Baal kutistuu sivuhenkilöksi, ja parrasvaloihin nousee tämän sisko Anat, hedelmällisyyden, metsästyksen, sodan ja seksuaalisen rakkauden jumalatar. Hän tahtoo tulla samanlaiseksi kuin veljensä, mieheksi.

Kerttu Pirinen elää Anatin roolin vangitsevasti. Näytelmän runollinen kieli soljuu hänen suustaan kuin arjen keskelle puhkeava juhla. Pirisen vaivaton läsnäolo ja hengästyttävän kaunis teksti luovat näyttämölle tunnelman kuin itsestään.

Päähenkilön ilta on milloin tuulinen, milloin taivas on pilvessä, ja useimmiten Anat on humalassa, tukka takkuuntuu. Surullisen kovaan mutta kuitenkin ainaisessa kaipuussa piehtaroivaan Anatiin on niin helppo samastua, että alkaa itseäkin huolettaa.

Pelkistetyt ja ylilyövät sivuhahmot nostavat aidon Pirisen ihanasti tarjottimelle. Jos Anatin kohtalo riipaisee ja tekee levottomaksi, sivuhenkilöiden enimmäkseen hyvin rytmitetty kohellus tekee katsomiskokemuksesta myös hersyvän ja raikkaan. Kun teatterista kävelee ulos, ei omasta olostaan ota oikein selvää. Joka tapauksessa tekee mieli viinaa.

Anat - Kuolematon rakkaustarina luottaa yksinkertaisuuteen ja perinteisen teatterin keinoihin. Näyttelijät luovat äänimaisemat huudoin, vaikerruksin, ihmisruumiin voimin. Lavastus- ja tilaratkaisuissa on tyyliä ja syvyyttä. Ne toimivat ja jaksavat yllättää - väliaikaan asti. Väliajan jälkeen kerronta alkaa laahata harmittavasti, mutta se on tämän teatterielämyksen ainoa huono puoli.

Disa Kamula hyödyntää teoksessaan mitä mainioimmin teatteritaiteen mahdollisuutta vaikuttaa ihmisen tajuntaan ohi järjen, tietoisuutta vain kevyesti hipaisten ja häiriten. Kuten monta mainiota sivuroolia tulkitsevan Lasse Forsgrenin esittämä henkilö toteaa jaarittelevan monologinsa päätteeksi: jos jutun ymmärtää heti, niin se on vaan huonosti kerrottu.

Esitykset Tampereen Ylioppilasteatterilla su 7.5. klo 14, ti 9.5. klo 19, ke 10.5. klo 19, to 11.5. klo 19, to 18.5. klo 19, pe 19.5. klo 19, la 20.5. klo 19.

Sanna Hongisto