Lääkisläiset eivät halua lisää aloituspaikkoja

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (5)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

1. ei tietenkään (10.02.12, kello 13:51)

   Ei tietenkään halua, aloituspaikkojen lisääminen vähentäisi osaamisen arvoa. nyt voi myydä kovalla hinnalla kuntiin keikkalääkäripalvuita kun avoimia virkoja ei saada täytettyä. Koulutusta lisäämällä kasvavaa kysyntää vastaavalle tasolle tämä mukava ja taaloja taskuun tuova lisäbonus katoaisi, ja syrjäkylän mummot saisivat lääkärin joka ei vaihtuisi joka viikkko. ei semmoista.

2. Kristiina S. (10.02.12, kello 15:28)

   Nimimerkki "ei tietenkään", huomasitko jutussa tuon kohdan "sisäänotettavien määrän nosto vaarantaa opetuksen laadun, jos yhtä merkittävää lisäystä opetusresursseihin ei ole tiedossa"? Tästä on kyse: OKM haluaa nostaa opiskelijamääriä mutta lisäresursseja ei ole luvassa. Koska kyse on ammatista, johon opiskellaan mestari-kisälli -periaatteella, on opiskelijoiden taitojen ja sitä kautta myös potilasturvallisuuden kannalta ehdottoman tärkeää, että sisäänottoa nostettaessa palkataan myös lisää opetushenkilöstöä, jolloin ryhmäkoot pysyvät kohtuullisuuden rajoissa. Jo nyt meillä on ahdasta ja käsittääkseni muissa lääkiksissä tilanne on vielä huonompi. Ensimmäisten vuosien aikana opiskelu on teoriapainotteista, joten siinä ryhmäkokojen kasvu ei vielä niin haittaa oppimista. Sen sijaan siinä vaiheessa kun siirrymme klinikkaan, eli sairaalaan opettelemaan sitä varsinaista työtä ja harjoittelemaan toimenpiteitä, opetuksen laatu kärsii huomattavasti. Tuskin potilaastakaan olisi mukavaa olla opetussairaalassa vaikkapa asennuttamassa hormonikierukkaa jos toimenpidettä olisi seuraamassa 20 silmäparia.
   
   Minun puolestani sisäänottoa saa nostaa mikäli se tarpeelliseksi nähdään, mutta koska taloustilanne on semmoinen, että joka puolelta joudutaan leikkaamaan ja säästämään, on epätodennäköistä että saisimme lisäresursseja opetukseen. Tuntuu kyllä niin pirun pahalta ja epäreilulta kun yrittää puolustaa laadukasta opetusta ja tulevien medisiinarien oloja, niin heti ollaan heittämässä sitä palkkakorttia pöytään ja haukkumassa ahneeksi.
   
   Kehotan lukemaan vielä alle linkittämäni tiedotteen:
   
   www.laakariliitto.fi/uuti...

3. komm (01.10.12, kello 14:54)

   "Tuntuu kyllä niin pirun pahalta ja epäreilulta kun yrittää puolustaa laadukasta opetusta ja tulevien medisiinarien oloja, niin heti ollaan heittämässä sitä palkkakorttia pöytään ja haukkumassa ahneeksi."
   
   Palkkakortti vienee vedetty, koska se on yksi yleinen syy vastustaa koulutusmäärien lisäystä alalla kuin alalla.
   
   Opetusresurssien osalta on vaikea syyttää OKM:ää, sillä eihän se niistä päätä. Suomessa on lailla säädetty yliopistot autonomisiksi. Jos ja kun valtio antaa lisäkoulutuksesta lisärahaa, se menee yliopistolle. Yliopisto sitten päättää ihan itse, paljonko se kohdistaa lisärahasta lääkikseen, ja joku vuorostaan päättää siitä, palkataanko rahoilla lisähenkilökuntaa (ja jos, kuinka paljon), vai panostetaanko ennemmin johonkin muuhun. Ei ministeriö voi taata opetusresurssien käyttöä, kun ei se niistä päätä.
   
   Mielenkiintoinen kehitys sinänsä on se, että ylipäätään yliopistoissa opetusresurssit ovat vähenneet esimerkiksi 1990-luvun alkuun verrattuna, vaikka opiskelijamäärät ovat kasvaneet reilusti. Yliopistojen henkilökunnasta yhä useampi kuuluu hallintoon. Kaikenlaisia "suunnittelijoiden", KV-koordinaattorien yms. virkoja on perustettu yms. Ne kaikki ovat pois opetushenkilökunnan resursseista.
   
   Toinen kysymys on se, onko nykykoulutus silti kokonaisuutena tasokkaampaa ja parempia valmiuksia antavaa kuin esim. 1980-luvulla, jolloin hallinto oli pienempää, ja jolloin esim. nykyisenkaltaisia tietojärjestelmiä ei ollut käytössä.
   
   Nykyäänhän kuka tahansa voi katsoa melkein minkä tahansa lääketieteellisen operaation tekemisen etenemisen vaikkapa Youtubesta, mihin parikymmentä vuotta sitten ei ollut mahdollisuutta. Uusi tekniikka ei korvaa kliinistä harjoittelua, mutta voi täydentää sitä. Toisin kuin oikeassa elämässä, videoita on mahdollista vaikka kelatakin, ja niitä useampia katsomalla voi vaikka vertailla vaikka sitä, miten eri maissa eri leikkauksia tehdään.

4. PO (05.10.12, kello 22:49)

   On koomista, että Suomessa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta lääkäripula ei helpota. Silti esimerkiksi noin 20 % naislääkäreistä tekee osa-aikatyötä. Siksi ymmärrän, että sisäänottomääriä halutaan nostaa. Kysyntä-tarjonta-hinta, yksinkertaista.
   
   Ymmärrän toki lääkäriopiskelijoiden huolen "käsityöläisnäkökulmasta": Jokin toimenpide opiskellaan kerran tietyllä kurssilla, jonka jälkeen se tulisi kyetä tekemään potilaalle tositilanteessa, joten miten suu pannaan, jos sitä ei pääse kunnolla harjoittelemaan.

5. komm (20.10.12, kello 18:49)

   "On koomista, että Suomessa on enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta lääkäripula ei helpota. Silti esimerkiksi noin 20 % naislääkäreistä tekee osa-aikatyötä."
   
   Ei se kovin koomista ole. Eikä osa-aikatyön tekeminen ole lääkäripulan vastakohta, vaan siihen osin kytkeytyvä asia. Jos palkka on riittävän hyvä muutenkin, ei ole tarvetta tehdä kokoaikatyötä. Silloin voi käyttää aikaa paremmin esimerkiksi perheeseen tai harrastuksiin. Puhutaan downshiftaamisesta. Kun lääkäreistä ei ole ylitarjontaa, on mahdollista sopia työnantajan kanssa, että tekee osa-aikatöitä. Kaikilla aloilla ei tällaista vaihtoehtoa ole, vaan työnantaja saattaa ilmoittaa, että joko kokoaikatyö tai sitten ei töitä lainkaan. Mutta niillä aloilla, joilla on työvoimapulaa, on mahdollista paremin downshiftata halutessaan.
   
   Suomessa on enemmän asukkaita kuin koskaan, ja etenkin enemmän vanhuksia kuin koskaan aiemmin. Ja määrä kasvaa jatkossa yhä entisestään. Lisäksi suomalaisten varallisuus on kasvanut. Kun yhä useammalla on varaa tehdä vaikkapa ulkonäköön liittyviä toimenpiteitä, niitä myös teetetään. Työterveyshuollon velvoitteita on lisätty, mikä on tiennyt lääkäritarpeen kasvua myös työikäisen väestön kohdalla, eivätkä nämä velvoitteet ole lähiaikoina ainakaan vähenemässä. Koska Suomen vanhusväestö kasvaa myös jatkossa, on odotettavaa, että hoito- ja etenkin palvelutarve terveydenhuollon alalla ei ainakaan vähene. Yhä enemmän pyydettäneen sellaisia palveluita, jotka eivät terveydellisistä syistä olisi välttämättömiä.
   
   Jos ongelmana on se, ettei toimenpiteitä pääse harjoittelemaan, pitäisi tuohon ongelmaan puuttua. Yksi ratkaisuvaihtoehto tähän on se, mitä yksi yliopisto jo kertoi aikovansa tehdäkin, eli kliinisten opettajien määrän lisääminen. Yliopistot päättävät itse rahankäytöstään. Viime vuosikymmeninä on panostettu tutkimukseen, ja palkattu paljon professoreita ja muita korkeapalkkaisempia työntekijöitä. Kliiniseen opettajakuntaan panostaminen on sitä, mitä moni lääketieteen opiskelija tuntuisi kuitenkin kaipaavan. Näiden työolojen kehittäminen on kuitenkin monin paikoin ilmeisesti unohtunut.
   
   Lääkärilehden mukaan:
   "Kliiniset opettajat ovat palkkakuopassa, jonne kaadetaan aina vain lisää töitä. Tertsusen keräämien kokemusten ­mukaan professorienkin työmäärä on ­liian suuri. Tämä kaikki heijastuu myös tieteelliseen tutkimukseen."
   www.laakarilehti.fi/uutin...
   
   Työoloja voi kehittää muutenkin kuin vain palkankorotuksilla. Palkankorotusten ongelma on siinä, että jokainen palkankorotus tarkoittaa väheneviä opetusresursseja, ellei opetukseen anneta ylimääräistä rahoitusta palkankorotuksia varten. Niitä tuskin saa, koska kaikissa muissakin tiedekunnissa olisi halua nostaa opettajien palkkoja, johon ei kuitenkaan ole annettuja varoja.

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.