Lopullinen totuus: Alkoholi on (pahasti) aliarvioitu ongelma

Otteita tutkimustuloksista ja tilastoista: "Alkoholi on työikäisten yleisin kuolinsyy", "Päihteiden käyttö liittyi 27 prosenttiin päivystyspoliklinikan käynneistä", "Alkoholi myötävaikutti noin puoleen 15-69-vuotiaiden miesten ja noin neljännekseen naisten tapaturmaisista kuolemista", " Noin 70 % pahoinpitelyrikoksiin syyllisiksi epäillyistä on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena".

Kaikkiaan tilastojen ja tutkimusten perusteella on vastaansanomatonta, että alkoholinkäytöstä seuraa nyky-Suomessa mittavia ongelmia kansanterveydelle ja hyvinvoinnille.

Ihmisten kokemusmaailma ei useinkaan vastaa tilastojen antamaa kuvaa. Melko usein alkoholihaittoja vähentävät toimenpiteet tuomitaan moralisointina ja holhouksena: "Kukkahattutädit haluavat holhota / moralisoida / estää hauskanpidon", "Työmies on kopsunsa ansainnut", "Alkoholinkäytön haitat koskevat vain juoppoja", " Haittoja on turha yrittää estää: juopot hakee rahat viinaan vaikka lasten säästöpossuista".

Ihmiset käyttävät alkoholia, koska siitä koetaan olevan monenlaista hyötyä. Se juhlistaa tapahtuman, auttaa piristämään tylsyyttä tai sujuvoittaa kankeaa sosiaalisuutta; se lievittää stressiä tai surua; se maistuu hyvältä, sammuttaa janon tai sopii ruokaan. Hyödyt alkoholin käytöstä ovat välittömiä, ja niiden osalta jokainen on itse paras asiantuntija, sillä hyöty on subjektiivinen kokemus.

Suomi Juo -tutkimuksen mukaan maassamme on viikoittain noin neljä miljoonaa alkoholin käyttökertaa, mistä vuositasolla kertyy noin 200 miljoonaa juomistilannetta. On todella pieni todennäköisyys, että yksittäisellä juomiskerralla sattuisi hälyttävää onnettomuutta. Tämä vastaa ihmisten kokemusmaailmaa.

Rankastakaan juomisesta ei yleensä seuraa välittömiä vakavia haittoja - ja jos seuraa, oli huono tuuri. Haitat ilmenevät selvemmin tilastoissa ja mediassa, eivät yksittäisissä juomistilanteissa.

Toinen syy koko väestön haittojen ja yksilöiden kokemusmaailman kohtaamattomuuteen liittyy aikajänteeseen. Alkoholinkäytöstä seuraavat vakavammat haitat liittyvät usein pitkään - jopa vuosikymmeniä - jatkuneeseen alkoholin riskikäyttöön. Nuoruuden minä ei osaa ennakoida, millaisia haittoja hänelle myöhemmällä iällä saattaa koetusta ongelmattomasta alkoholinkäytöstä seurata.

Riskin käsite on abstrakti, ja se konkretisoituu vasta riskin realisoituessa. Omaa kulutusta ja riskejä myös aliarvioidaan: työterveyslaitoksen kyselyssä kolme neljästä alkoholin riskikäyttäjästä piti itseään kohtuukäyttäjänä. Alkoholinkäytön haitat eivät koske "meitä" vaan "muita".

Lisäsyy sille, että tilastojen kuva mittavista alkoholinkäytön haitoista jää vieraaksi suurkuluttajillekin on, että haitoista kärsijä ei suinkaan aina ole juoja itse vaan joku toinen: väkivalta, rattijuopon kolarointi tai seksuaalinen häiriköinti; naapuruston hereillä pitäminen ja ohikulkijoiden turvallisuudentunteen uhkaaminen; perheen elämän sekoittaminen; krapulaiset sairaspäivät ja maanantaikappaleet; sairaalakäyntien, oikeuslaitoksen tai sosiaaliturvan kautta veronmaksajan kukkarolla käyminen - nämä kaikki ovat haittoja, joissa yksilön juomisesta kärsii lähipiiri tai koko yhteiskunta.

Mutta onneksi minun juomiseni ei kuulu kenellekään muulle. Vai kuuluuko sittenkin?

Pia Mäkelä
Kirjoittaja on alkoholin kansanterveysvaikutuksiin
perehtynyt THL:n erikoistutkija ja dosentti