Viileän tappajan tunnelmalliset verikekkerit

Zatoichi - Sokea samurai (Japani 2003). Ohjaus: Takeshi Kitano. Pääosissa: Takeshi Kitano, Michiyo Ookusu, Gadarukanaru Taka, Tadanobu Asano. 1 h 58 min. K-18. Niagara.

"Taistelut oli lyhyitä, mutta Kurosawan leffoissa ne oli vielä lyhyempiä."

"Odotetut mättelyt oli ohi sekunnissa. Kauheeta japanilaistyylistä huutamista, miekka heilui ja verta lensi. En oikein diggaa aasialaisleffojen nykytrendistä eli siitä, että verta roiskuu koko ajan."

"Toisaalta ne roiskeet eivät näyttäneet aidoilta, ehkä se oli enempi esteettistä roisketta. En tiedä, onko se hyvä vai paha juttu."

"Juoni oli kyllä kliseinen. Päähenkilö oli sympaattinen sokea papparainen, joka näyttää maailman vaarattomimmalta tyypiltä, mutta joka sitten tappaakin kaikki. Ja sitten on tunteeton kivikasvoinen pahis..."

"Ei se mun mielestä ollut tunteeton ollenkaan. Sillähän oli sairas vaimo, jolle sen piti hankkia lääkkeitä. Eikä sankarikaan ollut yksi-
selitteisen hyvä."

"Mutta kummatkin, hyvis ja pahis, näyttävät vain koko leffan ajan miten helvetin hyviä taistelijoita ne on. Vain rakkaustarina puuttui."

"Juoni oli tosiaan kulunut, eikä leffa ollut virtaviivainen. Siinä oli paljon tavallaan turhaa, joka jäi selittämättä. Se oli kuitenkin hyvä leffa sen kannalta miltä se näytti ja millainen tunnelma siinä oli."

"Tunnelma ja autenttisuus oli iso plussa. Toinen oli ohjaaja-näyttelijä Takeshi Kitano, joka on viilein tappaja maailmassa Michael Madsenin ohella. Se ei näyttele, se on. Silpoo äijiä naama peruslukemilla ja tekee sen jotenkin uskottavasti."

"Miksei. Näyttelijät oli muutenkin hyviä."

"Historiankirjat oli luettu tarkkaan, se 1800-luvun japanilainen kylä näytti niin aidolta. Tosi realistinen miljöö, mutta kerronnassa oli uskomattomia kohtauksia. Ja sitten väliin oli heitetty komediaa ja vielä loppuun steppikohtaus. Olisi pitänyt ehkä tiivistää vähän."

"Minä mietin sitä kanssa. Toisaalta ne tavallaan turhat kohtaukset toi elokuvaan sen omituisen tunnelman. Esimerkiksi se, kun tyypit kuokki pellolla musiikin tahtiin."

"Kyllä niihin kummallisuuksiin tietenkin sopi hyvin se steppinumerokin. Nykyään tuntuu aasialaisleffoissa olevan trendi, että sekoitetaan tyylilajeja ronskisti. Rakkautta ja anarkiaa -festareilla ne oli ihan sillisalaattia. Oli komediaa, tragediaa, kauhua, splatteria ja mainosgrafiikkaa sekaisin."

"Oli Zatoichi kuitenkin tyylilajiltaan aika yhtenäinen ja johdonmukainen. Pakko myöntää, että samurai-leffat on jo aiheensa puolesta minusta aika hyviä. Eihän ole olemassa samuraita kovempaa jätkää."

"Antaisin ehkä kolme kouraa, koska odotin leffalta enemmän."

"Se ei ollut puhtaasti elokuvana juonen sun muun kannalta ihmeellinen, mutta siinä oli joku sellainen kummallinen tunnelma joka viehätti. Ehkä mä antaisin neljä, vaikka en ihan varma olekaan."