Klassikkoni: Hirttämättömät

Hirttämättömät. Suomi 1971.Ohjaus: Spede Pasanen & Vesa-Matti Loiri. Pääosissa: Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Olavi Ahonen.

"Mä oon Yksinäinen ratsastaja!"

"Yksinäinen? Deodorantti-kysymys vai?"

On olemassa vain yksi elokuva, josta muistan ulkoa joka ainoan repliikin ja joka ikisen kuvakulman. Kyseessä on ehta Spede-tuotanto, maestro Pasasen yhdessä Vesku Loirin kanssa ohjaama Suomi-western Hirttämättömät.

Näin sen ensimmäisen kerran joskus 1990-luvun alussa ja tiesin heti, että tätä elokuvaa tulen katsomaan yhä uudestaan ja uudestaan. Tarina Speedy Gonzalesista, Yksinäisestä ratsastajasta ja Tontosta kiertämässä ympyrää Lohja-Ruduksen hiekkakuopilla Sondbyssa on jo ideana niin älytön, että varsinaisesta elokuvasta on mahdoton olla pitämättä.

Elokuva oli pitkään suosikkini, kunnes joskus 16-vuotiaana törmäsin herroihin Bergmaniin, Buñueliin ja Tarkovskiin. Silloin järjestelin VHS-hyllyni uudestaan ja siivosin Hirttämättömät yhdessä muiden Spede-elokuvien kanssa suljettuun kaappiin. Häpesin, koska elokuvamakuni ei ollut oikean filmifriikin tapainen. Päivällä haukuin elokuvan, mutta illalla yksinäisyydessäni työnsin sen nauhuriin ja hykertelin hiljalleen sitä katsoessani.

Myöhemmin pääsin kuitenkin häpeästäni eroon ja aloin pitää Hirttämättömiä jälleen esillä elokuvahyllyssäni. Olin suorastaan ylpeä elokuvasta. Rupesin jopa ylistämään sitä, kuinka hienosti elokuva valottaa eksistentiaalista ahdistusta ja inhimillisen yritteliäisyyden turhuutta ja kuinka hienosti se käsittelee sankarimyyttiä ja anti-sankaruutta.

Yleensä sain myöntäviä nyökkäilyjä vastaukseksi. Vasta myöhemmin tajusin sen johtuvan siitä, että kuulijat eivät uskaltaneet sanoa mitään, koska pelkäsivät puhkeavansa nauruun. Vaikka tähän päivään mennessä en ole löytänyt ketään toista ihmistä, joka jakaisi käsitykseni elokuvasta, uskon sellaisen joskus löytyvän.

Henri Waltter Rehnström