![]() |
|
Eduskunnan käsittelyssä oleva sähköisen viestinnän tietosuojalaki, niin sanottu "Lex Nokia" tai "urkintalaki" on erittäin tulkinnanvarainen ja epätarkkarajainen. Me sosialidemokraatit esitimme lain hylkäämistä ja palauttamista uuteen valmisteluun. Asiasta äänestetään helmikuussa.
Hallituksen esityksen ajatuksena on, että työnantaja ja muu yhteisötilaaja saisi oikeuden tarkkailla ja käsitellä työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja epäillessään, että työntekijä on paljastanut tai aikoo paljastaa yrityssalaisuuksia sähköpostissa. Itse postia ei saa avata.
Asiaan liittyvässä keskustelussa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle, että yhteisötilaajan käsite on laaja. Yritysten lisäksi sähköpostiliikenteen tarkkailuoikeus ollaan antamassa tietyissä tilanteissa yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja jopa taloyhtiöille, joilla on oma viestintäverkko. Laki koskee lisäksi kaikkea ip-pohjaista liikennettä, kuten nettipuheluita ja pikaviestipalveluja, mikä laajentaa sen soveltamisaluetta. Ajatus "isoveli valvoo" ei ole kaukana.
Yritykset ovat kokeneet, että nykyisessä tietoturvaa koskevassa lainsäädännössä on sähköpostin mentävä aukko. Mutta jo lain lähtökohta on ongelmallinen, sillä rikosepäilyksen syntyessä kyseessä pitää olla poliisiasia. Nyt poliisin resurssipulaan viitaten luodaan lainsäädäntöä, joka antaa ei-viranomaistaholle poikkeuksellisia valtuuksia kevyemmin kuin poliisille.
Tällä hetkellä poliisi tarvitsee tunnistetietoja tarkkaillakseen oikeuden myöntämän luvan. Yrityssalaisuuksien suojaaminen voitaisiin mielestäni parhaiten hoitaa lisäämällä poliisin toimivaltuuksia pakkokeinolain muutoksen kautta. Tällöin tunnistetietojen käsittely olisi selkeästi laillisuusvalvonnan piirissä. Tätä hallitus ei kuitenkaan esitä.
Esitys avaa uusia epätarkkuuksia lainsäädäntöön ja mahdollisuuden toimivaltuuksien väärinkäyttöön. Tietosuojavaltuutetun mahdollisuudet valvoa uutta lainsäädäntöä ovat rajalliset.
Linjaavaa lainsäädäntöä on kuitenkin toivottu työmarkkinajärjestöjen taholta, sillä erilaista "villiä" valvontaa on kuulema työpaikoilla suoritettu jo nyt.
Työmarkkinaosapuolet ovat omalta osaltaan hyväksyneet sähköisen viestinnän rajoitukset ja sopineet pelisäännöt yhteistoimintamenettelyssään. Työnantajalla ja työntekijällä on muista yhteisötilaajista poikkeava erityissuhde. Siihen liittyy jo nyt rajoituksia ja valvontaa. Näillä yhteisillä pelisäännöillä halutaan myös sopia työpaikalla työnantajan tarjoamassa verkossa tapahtuvan sähköpostiliikenteen tunnistamistietojen tarkkailusta, työntekijöiden luottamuksellisten viestien salaisuuden suojan kärsimättä. Muu yhteisötilaajien joukko on rajattava. Muutenkin lain uutta valmistelua tarvitaan. Tämä laki on helmikuussa hylättävä.
Saara Karhu
Kirjoittaja on kansanedustaja (sdp)
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Majsteri Rantaluola (04.02.09, kello 22:47)
Lex "Luthor"-Nokia on myrkky vesilasissa. Me ilmeisesti kuvittelemme, että lähettämämme sähköpostit sisältävät hemmetin tärkeitä persoonallisia tietoja, jotka kertovat meistä enemmän kuin kuvittelemmekaan. Tosiasiassa en ole itse lähetellyt juuri "henkilökohtaista" sähköpostia sen jälkeen, kun vietin sen kanssa lyhyen kuherruskauden sen alkuvuosina 1995-1998. Siitä on kymmenen vuotta aikaa. Sen jälkeen sähköpostilaatikkoni on ollut lähinnä muiden lähettämien apersoonallisten viestien hiekkalaatikko tahi sandbox. Toisin sanoen sandboxini kertoo enemmän muista kun minusta itsestäni. Ihmisillä on kuitenkin jotakin salattavaa, koska asiasta on noussut äläkkä. Joko he lähettävät a) kvantitatiivisesti työnantajan piikkiin liikaa valvonta- ym. viestejä jälkikasvulleen tai b) kvalitatiivisesti moraalittomia viestejä rakastajilleen tms. Teollisuusvakoilu ei liene mitään sen rinnalla, että kymmenvuotinen salasuhde paljastuu rutiinivalvonnassa. Ihmisten pitäisi oppia käyttämään muita kommunikointimuotoja per*e-/perheasioidensa järjestelemiseen kuin sähköpostia, joka syntyi siihen tarpeeseen, ettei instituutioissa tarvinnut juosta kerroksista toiseen hoitamassa rutiinipostia.
Ajattelin aluksi ehdottaa, että ihmiset käyttäisivät kotisähköpostiansa privakirjeidensä lähettämiseen, mutta sitten tajusin, että siksihän se liikenne on juuri työpaikoille siirretty, ettei sitä utelias perhe tutkisi! Ja mitä tulee kerrostaloyhtiöiden oikeuteen seurata liikennettä, se lienee ainoa tapa saada edes teoriassa nalkkiin kaikki se jälkikasvu, joka daunloudaa rangaistuksetta leffat/musiikin/pelit netistä ilmaiseksi. Vanhemmat ajattelevat sitä laskua, joka lasten legitiimeistä vaatimuksista saada digitaalista viihdettä tulisi puhumattakaan illegitiimeistä "imuroinneista" -- ainoista imuroinneista, johon nykypenskaa enää voi velvoittaa.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen