Kolmen työryhmän puristuksissa

Opintotuki on mitä ilmeisemmin ongelmallinen. Tuen kimpussa puurtaa tällä hetkellä kolme työryhmää: opetusministeriön ja SYL:n opintotukityöryhmä sekä valtiovarainministeriön työmarkkinoiden ongelmia setvivä Kohtaanto-työryhmä.

Opiskelijoiden työryhmään kuuluva Tamyn sosiaalipoliittinen sihteeri Antti-Jukka Huovila listaa opintotuen vioiksi tällä hetkellä alhaisen tason, jatkuvasti heikkenevän ostovoiman, melko alhaiset tulorajat, vaikeuden siirtyä tuesta toiseen sairastaessa ja perheellisten opiskelijoiden yhtä alhaisen tuen kuin muillakin on.

Ministeriöiden ryhmien tavoitteena on löytää keinoja, joilla opiskelijat opiskelisivat täyspäiväisesti ja valmistuisivat nopeammin työelämään.

"Ei valmistumisaikoihin pure mikään muu kuin isompi opintoraha!" Huovila puuskahtaa. "Eikä se edes pidä paikkaansa, että opiskelijat siirtyisivät myöhään työelämään. Opiskelijat työskentelevät paljon opiskellessaan. Valmistuminen pitää tehdä houkuttelevaksi. Jos kaikille ei riitä töitä, pitäisi miettiä opiskelijamääriä. Ei opintotuki ole välttämättä edes oikea työkalu valmistumisen nopeuttamiseen."

Opiskelijoiden ryhmä on miettinyt, pitäisikö yrittää siirtyä perustuloon vai ajaa vain korkeampaa opintotukea. Huoltajakorotusta ja opintorahan ja ateriatuen indeksiin sitomista ollaan joka tapauksessa ehdottamassa opetusministeriön ryhmälle.

"Koska sosiaalitukia uudistetaan tällä hetkellä niin vähän, on epätodennäköistä, että perustulo menisi läpi", Huovila sanoo.

Valtiovarainministeriön työryhmän huhutaan olevan opintotuen lainapainotteisuuden tai lainaan siirtymisen kannalla.

"Niin kauan kuin voi tehdä muutakin, opiskelija ei nosta lainaa. Lainan lisääminen vain lisäisi työntekoa ja pitkittäisi opiskeluaikoja", Huovila sanoo.

Opetusministeri Henna Virkkunen kertoi Aviisin haastattelussa, että hänen mielestään opintorahan pitäisi olla sillä tasolla, että se mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun. Opiskelijajärjestöt pitävätkin todennäköisempänä opintotuen korotusta kuin pelkkään lainaan siirtymistä.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva