Lapsetonkin voi olla vastuullinen

Löysin netistä surffaillessani Aviisin (14/04) artikkelin Lapsia ja aikuisia - akateeminen lapsettomuus on tehty houkuttelevaksi, ja valitettavasti se sai verenpaineeni kohoamaan.

Kyseisestä artikkelista on kokonaan jätetty huomiotta ihmisryhmä, joka on valinnut elämäntavakseen lapsettomuuden. Vastuullista aikuisuutta ei ole se, että tehdään lapsia perustelematta miksi tai vain sen vuoksi, että ne nyt kuuluvat asiaan ja ihmisen "yleiseen" elämänkulkuun.

Eikö vastuullisuutta ole se, että olivat ne elämänvalinnat mitä tahansa, ne perustellaan itselle? Harkittu lapsettomuus tai lapsenteon siirtäminen ei ole vastuunpakoilua tai aikuistumisen alitajuista pakoilua, vaan tietoinen, hyvin perusteltu valinta. Ja sen taustalla ei ole itsekkyys.

Sen taustalla on sen hyväksyminen, ettei lapsia halua ja silti on ihan oikea nainen tai mies, ihan oikea aikuinen ja ihminen. Lapsettomien tai lastentekoa siirtävien leimaaminen itsekkäiksi on mielestäni ala-arvoista.

Kumpi on itsekkäämpää: se, että haluaa lapsia ja tekee ne sen tarkemmin miettimättä olosuhteita, seurauksia, elämäntilannetta tai muita mahdollisia tekijöitä vai se, että ymmärtää, ettei itsestä ole vanhemmaksi joko vielä tai ei ehkä koskaan ja joko siirtää lapsentekoa tai jättää ne tekemättä kokonaan?

Ihminen voi olla vastuullinen ja elää täyttä aikuisuutta ilman perheen perustamistakin.

Ihmisten elämänkulut ovat yksilöllisiä, eikä niitä voida mittailla tai arvottaa yleisten kaavojen mukaisesti.

Olisiko syytä ehkä seuraavan kerran valita haastateltavaksi ihmisiä, jotka elävät itse tilanteessa, eikä perustaa tietoja yksittäisen ihmisen monologiaan, joka ei itse edes elä kyseisessä elämäntilanteessa?

Sari Ketola