Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Yleisön puolella

Elokuvatuottaja Jarkko Hentula haluaa pitää elokuvista

Elokuvatuottaja Jarkko Hentula on tuohtunut. Keskustelu elokuvan tekemisen vaikeudesta on johtanut kriitikoihin, joiden mielipide elokuvista on usein toisenlainen kuin elokuvien tekijöillä.

Hentula ei sano sitä suoraan, mutta rivien välistä voi lukea: vääränlainen. Hän keksii esimerkin.

"Joku Wong Kar-Wai - keinotekoista paskaa. Kun ei osata tehdä tarinaa, valaistaan kohtaukset hienosti ja runkataan tuhat päivää jossain Koreassa."

Esimerkillään Hentula tahtoo sanoa, että jokaisen elokuvan voi lyödä lyttyyn, jos vain haluaa. Hän itse sanoo haluavansa pitää elokuvista, sillä vaikka ne eivät kolahtaisi hänelle itselleen, ne voivat kolahtaa jollekin muulle.

"Kriitikot katsovat elokuvaa eri tavalla kuin suuri yleisö, ja tuottajana mä olen yleisön edustaja. Sen takia mun pitää ajatella, mitä meidän tavoiteltava yleisömme leffalta hakee."

"Jos mulle ei kolahda joku Adam Sandler tai Jim Carrey -tyyppinen leffa, mä voin sanoa, että se on tosi hyvä leffa joillekin 15-vuotiaille pojille."

Kotimaiset elokuvat
tehdään verovaroilla

Hentulan ja Mikko Tenhusen tuottama ja Joona Tenan ohjaama romanttinen komedia FC Venus tuli ensi-iltaan vuodenvaihteessa.

Romanttiset komediat voittavat harvoin Oscareita tai saavat ylistystä taiteellisista ansioistaan, mutta Hentula ei yhtään häpeile tunnustaa, että on alusta asti ollut tekemässä kaupallista suuren yleisön elokuvaa.

"Elokuvan tekeminen on niin helvetin kallista, että tuottajan on heti kun saa idean tiedettävä, kenelle sen elokuvan tekee. Ei ole yleisön vähättelyä, että elokuvalla on päätargetyleisö, kuten millä tahansa ohjelmalla tai oopperalla tai kirjalla."

FC Venus maksoi 1,6 miljoonaa euroa eli noin 400 000 euroa enemmän kuin uusi kotimainen elokuva keskimäärin. Tärkein yksittäinen rahoittaja kaikilla kotimaisilla elokuvilla on opetusministeriön valvoma Suomen Elokuvasäätiö, joka rahoittaa käytännössä kaikkia Suomessa tehtäviä elokuvia - vero- ja veikkausvaroilla. FC Venus sai säätiöltä 620 000 euroa.

Hentula ei pode huonoa omaatuntoa siitä, että tekee kaupallista elokuvaa valtion varoilla.

"Jos halutaan tehdä suomalaista elokuvaa, valtion pitää tukea sitä, on se sitten pienen tai suuren yleisön elokuva, koska kukaan muu sitä suomenkielistä elokuvaa ei tee."

Tilanne on sama kaikissa Euroopan maissa: ilman valtiollista tukea kansallinen elokuvateollisuus kuihtuisi kaikkialla kokoon. Yhdysvallat ja Intia ovat ainoita maita, joiden elokuvatuotanto pärjää ilman valtion tukeakin. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa tuotetaan - ja tuetaan - yhä asukaslukuun nähden vähiten elokuvia.

Hentula on taustaltaan klassinen elokuvanörtti, vaikka puhuukin luontevasti targetyleisöistä ja
EU:n aluetukirahoista (joilla osa FC Venuksestakin rahoitettiin). Hän opiskeli 1990-luvun alussa Tampereella tiedotusoppia, mutta toimittajan töitä enemmän kiinnostivat elokuvat. Niitä hän kertoo katsoneensa noin puolitoista päivässä; yli 500 vuodessa.

"Pyrin katsomaan kaikenlaista leffaa. Mutta jos mun pitää valita katsonko James Cameronia tai Lars von Trieriä, mä katson aina Cameronia."

Kesällä 1993 hän pyrki opiskelukaverinsa ehdotuksesta töihin Matti Kassilan Kaikki pelissä -elokuvan kuvauksiin.

"Se oli parasta duunia ikinä. Ei tarvinnut osata mitään. Piti vain ajaa autoa ja pystyä tekemään 18-tuntista työpäivää ja olla innokas. Pääsin näkemään leffan tekemistä ja se oli taivas."

Kesän jälkeen hän palasi Tampereelle, pyrki ja pääsi seuraavana keväänä Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolle.

Koulun jälkeen hän sai tuotantopäällikön paikan MRP:ltä eli Matila Röhr Productionsilta. MRP:lle tai sen tytäryhtiölle Talent Houselle hän on tuottanut FC Venuksen lisäksi myös elokuvat Kuutamolla (2002) ja Helmiä ja sikoja (2004).

Tuottajat nostavat
omaa profiiliaan

Hentulan elokuvakoulukavereista moni muukin on nyt eturivin elokuvantekijä: Klaus Härö, Aku Louhimies, Olli Saarela, Joona Tena. He edustavat uutta sukupolvea, jonka aikana suomalainen elokuva on lähtenyt pitkän laman jälkeen uuteen nousuun sekä taloudellisesti että taiteellisesti.

Uudet tekijät ymmärtävät sponsorien ja yhteistyökumppanien merkityksen, mutta eivät ole silti luopuneet taiteellisesta kunnianhimostaan. Katsotuimpia kotimaisia eivät enää ole Uuno Turhapurot.

Suomalaisen elokuvan nousuun liittyy keskeisesti myös tuottajan roolin kasvaminen. Näkyvin hahmo on Markus Selin, jonka tuotantoyhtiön Solar Filmsin uusinta elokuvaa Mattia levitetään ennätyksellisellä 75 kopion voimalla. Mattikin on "Selin/Mäkelä -elokuva" - ei ohjaajansa Aleksi Mäkelän mukaan Mäkelä/Selin -elokuva.

"Tuottajat ovat ruvenneet nostamaan omaa profiiliaan ja ammattimaistamaan toimintaansa. Ei ole sattumaa, että se on tapahtunut samaan aikaan kuin suomalaisen elokuvan buumi", Hentula toteaa.

Kriitikoista ei niin väliä,
kunhan katsoja tykkää

Haastattelua tehtäessä FC Venus pyörii vasta lehdistö- ja kutsuvierasnäytöksissä. Hentula sanoo jännittävänsä elokuvan vastaanottoa, vaikka tietääkin leffan olevan "helkkarin hyvä".

"Tätä ei ole tehty kriitikoille tai sellaisille ihmisille, joiden mielestä elokuvan pitää olla taidemuoto, joka on vaikeatajuinen, synkkä, käsittelee sosiaalipoliittisesti tärkeitä ajatuksia, päättyy onnettomasti ja on vitun ahdistava."

"Tämä on sellainen elokuva, josta ihminen poistuu hymyssä suin, ja se riittää - se on sen funktio."

Pari viikkoa FC Venuksen ensi-illan jälkeen näyttää siltä, että Hentula on osunut arvioissaan oikeaan. Suurimpien lehtien kriitikot ovat pitäneet elokuvasta parhaimmillaan kolmen tähden verran, mutta yleisö sitäkin enemmän. Kahden ensimmäisen viikon aikana katsojia on kertynyt yli 80 000.

Enää puoli miljoonaa katsojaa enemmän, niin se maksaisi valmistuskustannuksensa takaisin ilman elokuvasäätiön tukeakin. Menestyäkseen kaupallisesti joka kymmenennen suomalaisen pitäisi siis käydä katsomassa elokuva.

Tuomo Tamminen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto