Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Rillipäät reunamilta

Nysvääminen autotallissa ei tuo leipää pöytään; muusikon on menestyäkseen tehtävä kompromisseja. Kaksi kulttisuosiota nauttivaa artistia kertoo, onko taiteilijan sielulla hintaa.

Joose Keskitalo (vas.) ja Risto Ylihärsilä ovat kollegoja keskenään, riippumattomia musiikintekijöitä. Kuva: Ilkka Pernu
Joose Keskitalo (vas.) ja Risto Ylihärsilä ovat kollegoja keskenään, riippumattomia musiikintekijöitä. Kuva: Ilkka Pernu

Suomalainen vaihtoehtomusiikki voi hyvin. Pienlevy-yhtiöt julkaisevat sekä taiteellisesti kunniahimoista että kansan syviä rivejä kiinnostavaa materiaalia.

Lähtökohtaisesti Risto Ylihärsilä ja Joose Keskitalo tekevät erilaista, mutta lähemmin kuunneltuna hyvin samanhenkistä musiikkia. Ylihärsilä luotsaa tamperelaista Risto-yhtyettä, joka soittaa nihilistispateettista poppia nyrjähtäneellä otteella.

Pikimustan huumorin sävyttämät sanoitukset yhdessä svengaavan rytmimusiikin kanssa muodostavat yhtyeen ristiriitaisen ilmeen.

Keskitalo on kaksikosta perinteisempi laulaja-lauluntekijä, jonka tarinankerronta ja pelkistetty ilmaisu sopivat saumattomasti trubaduuriperinteen jatkumoon.

Keskitalo ei silti jää esikuviensa varjoon. Hänellä on oma vahva ääni ja persoonallinen, hieman kömpelö soittotyyli. Aivan kuin nuoren Bob Dylanin saappaissa seisoisikin Robert Zimmerman, introvertti kummajainen.

Sekä Keskitaloa että Ylihärsilää yhdistää riippumattomuus - niin hyvässä kuin pahassa. He saavat tehdä juuri sellaista säveltaidetta kuin haluavat. Toisaalta itsensä elättäminen myyntiartikkeliksi taipumattoman musiikin avulla on kiven takana.

"Oishan se siistiä, että pikkulevy-yhtiön alla saisi vähän enemmän rahaa", Ylihärsilä toteaa.

"En tiedä sitten miten halvalla sielunsa olisi valmis myymään", Keskitalo naurahtaa.

Hän ei kuitenkaan kadehdi suomalaisia rahaa takovia maailmantähtiä:

"Olen voimakkaasti suomalaisen ja suomenkielisen musiikin kannalla. On sääli, että ulkomaista menestystä tavoitellaan."

Risto levyttää tamperelaisella Fonal Recordsilla, Joose Keskitalo Helmi-levymerkillä. Kummatkin ovat piskuisia levy-yhtiöitä, jotka eivät myynnillään rehvastele. Niin kuin lukuisat muut suomalaiset pienlevy-yhtiöt, Fonal ja Helmi julkaisevat kapasiteettinsa rajoissa monenkirjavaa marginaalimusiikkia.

Ei mitään
idoleja

Ylihärsilä ja Keskitalo molemmat vastaavat tekemisistään ensisijaisesti itselleen. Artistit kertovat olevansa mustasukkaisia omasta materiaalistaan: he haluavat pitää musiikinteon langat tiukasti käsissään.

"Olen niin herkkä ja laiska, etten jaksa tapella omista biiseistä kenenkään kanssa", Ylihärsilä tunnustaa.

Ovatko taiteellisesti kunnianhimoiset artistit valmiita tekemään kompromisseja miellyttääkseen keskivertomusiikinkuluttajan korvaa? Mitä esimerkiksi Risto-yhtyeen härskeille ja vinksahtaneille sanoituksille pitäisi tehdä, jotta kappaleet yltäisivät soittolistoille?

"Kuulen vain huhuja, että kappale olisi soinut radiossa, mutta aina kun tulee Teoston tilitykset, kyllä siinä pettyy. Ei se ilmeisesti ollutkaan minun kappale", Ylihärsilä kertoo huvittuneena.

"Kyllä sitä koettaa tehdä niin hyvin kuin osaa, ennen kaikkea sellaista, minkä kanssa pystyy elämään jatkossakin", Keskitalo pohtii.

Popstars- ja Idols-tyylinen tähdentekoprosessin läpinäkyväksi tekeminen on kaukana uutteran muusikon arjesta.

"Se ei kohtaa todellisuutta, eikä henkilökohtaisella tasolla ole mitenkään lähellä. Se ei millään tavalla kosketa", Keskitalo analysoi suosittuja formaattiohjelmia.

Uskottavan muusikon ei tarvitse olla viisivuotiaana mestariteoksen säveltänyt ihmelapsi tai suuren taiteilijasuvun perillinen. Ylihärsilä teki ensimmäiset omat kappaleensa vasta 24-vuotiaana. Keskitalo aloitti harrastuksensa lukioikäisenä nuotiokitaraa suvereenisti soitelleen kaverin innoittamana:

"Hän on mun suurin esikuva ja idoli. Siihen jatkumoon haluan kuulua."

Niin isoja hittejä
kuin mahdollista

Keskitalo ei pyri tekemään tietoisen poliittista musiikkia. Kun Ylihärsilänkin tavoitteena on ennemmin tehdä pastisseja esikuviensa kappaleista kuin olla poliittinen suunnannäyttäjä, vaikuttaa siltä, ettei marginaalissa ole varaa oman navan tuijotteluun tai turhamaiseen paatokseen.

Vaikka "rakkaudesta musiikkiin" on hieno periaate ja sen pohjalta tehdään paljon hyvää, kiinnostavin materiaali on kuitenkin ulospäin suuntautuvaa.

"Pakko myöntää, että muiden suosiota hakee. Toisaalta en tiedä mitä haluan lauluillani kertoa. Ehkä totuus on jotain niin absurdia, ettei sitä kehtaa sanoa", Keskitalo tunnustaa.

Ylihärsilällä on selkeä näkemys siitä, minkälaista musiikkia hän haluaa luoda:

"Yritän tehdä niin isoja hittejä kuin mahdollista."

Keskitalon uusi albumi ilmesty helmikuussa. Risto julkaisee samoihin aikoihin lasten ep:n Hessu kostaa ja muita hiiritarinoita ja myöhemmin keväällä täysipitkän levyn.

Pääprojektinsa lisäksi Ylihärsilä on mukana monissa sopissa: hän on viimeisen vuoden soittanut myös Ville Leinosen Valumo-orkesterissa koskettimia. Joose tekee yhteistyötä savonlinnalaisen Paavoharju-nimisen kollektiivin kanssa. Artistit esiintyivät loppuvuodesta kerran myös yhdessä - mahdottomalta vaikuttaneena duona.

Risto-yhtye esiintyy Telakalla 3.2. Joose Keskitalo keikkailee Tampereella levynjulkaisun jälkeen.

Ilkka Pernu
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. mmm (07.03.09, kello 18:27)

    Hienoja muusikoita ovat molemmat. Parasta suomalaista nykymusiikkia ehdottomasti Risto ja Joose.

  2. Sukupuoli (29.04.09, kello 13:06)

    Joosea Tampereella:

    www.youtube.com/watch?v=_...

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto