Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Ei muutosta muutosteoriassa

Kasvun rajat (Gaudeamus 2005). Meadows, Donella, Jorgen Randers & Dennis Meadows. 334 sivua.

Sain kettuilulahjaksi kirjan Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin. Luulin saavani käsiini järisyttävän lukukokemuksen, joka laajentaisi tajuntaani. Kokemuksen, joka paiskaisi eteeni niin rajut faktat, että tämäkin porvari nukkuisi yönsä huonosti.

Sen sijaan sain aiheen tähän kirjoitukseen, jossa yritän löytää perisuomalaiseen tapaan ainoastaan huonoja puolia mainitusta kirjasta. Lisäksi teen varsin arveluttavia huomautuksia, jotka paljastavat markkinafundamentalismiin käpertyvän arvomaailmani.

Kirja esittelee skenaarioita, jotka on rakennettu "Maailma3-mallilla" tietokoneella. Useimmissa skenaarioissa kasvu, hyvinvointi ja teollinen tuotanto romahtavat vuoden 2050 jälkeen, kun "luonnonvarat" loppuvat. Hulirumpsis vain!

Kirja on yli kolmesataa sivua pitkä eikä määrittele luonnonvaroja käytännössä millään tavalla yksiselitteisesti. Oleellista on, että nämä varat, olivat ne sitten mitä tahansa, loppuvat kun niitä käyttää.

Kirjan logiikan mukainen johtopäätös on, että jo metsään kävelylle meneminen on luonnon raiskaamista. Sehän tarkoittaa, että tunget luontoon jotakin mitä sinne ei kuulu. Itsesi.

Kirjan toisena peruslähtökohtana on, että "päättäjät" tahtovat aina lisää aineellista kasvua. Tätä "aineellista kasvua" ei myöskään määritellä millään tavalla selkeästi. Ensimmäinen versio kirjasta sai 30 sitten kritiikkiä siitä, ettei se ottanut markkinoiden sopeutumista mukaan malliensa tarkasteluun. Nyt tässä uusimmassa versiossa on mukana myös markkinat yhtenä muuttujana.

Tällä vedolla tekijät vastaavat kritiikkiin, jota eivät ole saaneet. Missään skenaariossa ei nimittäin oleteta, että markkinat voisivat kehittää sellaisia innovaatioita ja tekniikkaa, joilla voitaisiin käyttää tehokkaammin, siis vähemmällä tuhlauksella, uusiutumattomia luonnonvaroja.

Tai että markkinat voisivat käyttää pelkästään uusiutuvia luonnonvaroja. Eipä tietenkään. Sehän veisi pohjan koko romahdukselta. Kirjassa markkinat ainoastaan vaihtavat yhden uusiutumattoman luonnonvaran toiseen. Esimerkiksi puupelletti polttoöljyn korvaajana ei ole mahdollista kirjan skenaarioiden mukaan. Eikä itse asiassa ole tuulivoimakaan!

Tekijät korostavat heti ensi sivuilta lähtien, etteivät ole kiinnostuneita talouden rahapuolesta vaan todellisesta eli aineellisesta taloudesta. Markkinat kun hinnoittelevat kaiken ihan väärin eivätkä tuotteiden hinnat heijastele niiden tekemiseen uponneita todellisia kustannuksia. Ilmeisesti kirjoittajat tietävät nämä todelliset kustannukset paremmin kuin markkinat, mutta eivät vain vaivaudu niitä kertomaan.

Bruttokansantuotetta kirja kritisoi siitä, ettei se kuvaa ihmisten todellista, subjektiivista vointia. Olen samaa mieltä. Viimeisillä sivuilla lukijaa kuitenkin kohtaa yllätys. Nimittäin se, että kirjan kaikissa malleissa ollut hyvinvointi-muuttuja, joka tietenkin romahtaa, perustuu bkt:seen.

Samoin aineellinen kasvu on kirjan malleissa bruttokansantuotteen, siis rahamääräisen arvonlisäyksen kasvua. Bkt ei sano mitään niistä aineellisista määristä, mitä talous tuottaa. Kirja implisiittisesti väittää, että bruttokansantuotteen kasvu on sama asia kuin "aineellinen" kasvu. Pöljät!

Markkinat
konfliktissa

Kirjoittajat pitävät individualismia ja lyhytnäköisyyttä suurimpina ongelmina nykyisessä sosiaalisessa järjestyksessä. "Kestävyyden vallankumous" on heidän mielestään "kollektiivinen siirtymä."

"Kestävää kehitystä kohti voi edetä visioimalla, verkostoitumalla, olemalla rehellinen, oppimalla ja rakastamalla...Tarvitaan samanlainen vallankumous kuin maatalouden tai teollisuuden vallankumous."

Ihanan ristiriitaista! Eivätkö nämä molemmat vallankumoukset mahdollistaneet juuri talouden ja väestön kasvun jatkumisen? Ja mitä jos rakastaa Volvoaan enemmän kuin vaimoaan?

Käsitys, että tämä nykyinen, materialistinen ja itsekäs (kapitalistinen) järjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa, ei ole mitenkään uusi. Lähtökohtana näillä maailman parantajilla on aina se, että "ne" markkinat, kapitalistit tai vaikkapa talonpojat ovat jotakin simppeliä massaa, jonka voi helposti uhrata parhaiden päämäärien edessä. Eiväthän ne ole meitä, vallankumouksen moraalisesti ylevämpää etujoukkoa, joka tietää kaiken eikä siksi perustele mitään.

Markkinajärjestelmä romahtaa jälleen kerran, jatkaakseen sitten, ennemmin tai myöhemmin, kasvuaan ihmisluonnolle ominaisimpien puolien - ahneuden, kateuden ja saalistusvietin - dynamiikalla. Ilmaston muutos on lisääntyvien riskien lisäksi ennen kaikkea mahdollisuus taloudelle.

Markkinat eivät ole koskaan olleet, eivätkä tule koskaan olemaan kestäviä tai tasapainoisia. Markkinoille on ominaista, niin kuin metsällekin, jatkuva muutos, kasvu ja konflikti.

En todellakaan väitä, että ilmaston muutos ei olisi parhaillaan menossa tai että emme olisi valtavien ongelmien edessä. En vain voi hyväksyä ratkaisumalliksi sitä, että yksi sokean uskon varassa elävä totaalinen ideologia korvataan toisella. On tietenkin ymmärrettävää, että huonotkin argumentit kelpaavat pyhän sodan keihäänkärjiksi, mutta todellista arvokeskustelua ne eivät pysty herättämään.

Tällainen penttilinkolamainen deus ex machina -kirjallisuus tekee karhunpalveluksen ilmaston muutokseen sopeutumiselle ja ympäristön tuhojen lievittämiselle.

Älkää olko pahoja, olkaa hyviä.

Atte Honkonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto