Älähdys!: Ranskan auskut älähtävät

Aviisin viime numerossa (16/2006) Mitä vittua? -palstalla penättiin selitystä saksan ja ranskan kielten ainedidaktiikan lehtorin puuttumiselle ja kyseenalaistettiin Tampereen normaalikoululla harjoitustunteja arvioivien opettajien pätevyys.

Ottamatta kantaa asian hallinnolliseen puoleen, me ranskan opettajaharjoittelijat haluaisimme ilmaista harmistumisemme ja hämmästyksemme aineryhmämme liittämisestä Aviisissa aloitettuun, negatiivissävyiseen keskusteluun.

Emme ole kokeneet nykyistä järjestelyä mitenkään oikeusturvaamme loukkaavana, päinvastoin.

Normaalikoulun opettajan tuntiopetuksena pitämä ainedidaktiikan kurssi on antanut meille runsaasti konkreettisia työvälineitä arkiseen opettajantyöhön ja tarjonnut eväät opettajuuden syvällisempäänkin tarkasteluun. Opettajantyöhön liittyviä pedagogisia kysymyksiä on myös käsitelty pienryhmässämme perinpohjaisesti läpi syksyn koulutuksen.

Aineenopettajakoulutuksessa harjoitustunteja seuraa ja arvioi aina oman aineen ohjaava opettaja, ja silloin tällöin paikalla on myös yliopiston didaktiikan lehtori.

Päävastuun tuntien ohjaamisesta ja palautteenannosta sekä pedagogisesta arvioinnista kantaa nimenomaan ohjaava opettaja, ja harjoitustunneissa kiinnitetään huomiota juuri opetuksen pedagogiseen puoleen. Kielitaidon oletetaan tässä vaiheessa opintoja olevan jo kunnossa.

Muutenkin aineenopettajakoulutuksessa korostuu ennen kaikkea opettajan rooli kasvattajana, ei niinkään oman aineensa akateemisena tuntijana.

Tässä valossa opettajaharjoittelijan pedagogisia taitoja pystyy arvioimaan kuka tahansa opetustyön pedagogisen puolen asiantuntja, meidän tapauksessamme venäjän ja ruotsin didaktikko, kokenut pedagogi Irene Kilpi.

Harjoitteluaikanamme olemmekin saaneet kaikin puolin ammattimaista ja asiantuntevaa ohjausta ja arviointia sekä normaalikoulun että yliopiston opettajien taholta, ja sanoudumme näin ollen irti kaikenlaisesta julkisesta kalabaliikista.

ranskan kielen opettajaharjoittelijat
Emilia Mäki
Hanni Halonen
Nina Pirttinokka