Toimittajan vastaus Lasse Forsgrenille

Melkein kaikkiin kysymyksiisi voin vastata lyhyesti ja ytimekkäästi: koska ei mahtunut. Tämän takia siis esimerkiksi olen ohittanut näyttelijätyön yhdellä kommentilla tai tämän takia en ole tuonut esille kaikissa asioissa useita vastakkaisia mielipiteitä enkä ole lausunut esimerkkejä esityksen filosofisista kysymyksistä.

Kritiikinkin kirjoittaminen on mittaan kirjoittamista. Kritiikkiin ei mahdu kaikkia ehdottamiasi asioita. Esimerkiksi oma kirjoituksesi on lyhentämättömänä lähes 20 000 merkkiä. Yksikään Aviisin laajakaan artikkeli ei ole uusimmassa lehdessä sen pituinen. Ehkä huomasit mittaankirjoittamisen rajoitukset, kun jouduit lyhentämään metakritiikkiäsi kaksi kertaa, jotta se mahtui Aviisin painettuun versioon.

Koska olet kirjoittanut metakritiikkiisi paljon kysymyksiä, yritän parhaani mukaan vastata niihin. Lainaan samaan teemaan liittyviä pätkiä tekstistäsi kerralla helpottaakseni muidenkin lukijoiden kuin sinun tekstin seuraamista.

"Hän asettuu tekijöiden edustajaksi esittäessään tuntevansa näiden pyrkimyksen, joka otsikon mukaan on olla miellyttämättä yleisöä. Tai sitten hän ottaa oikeuden puhua koko esityksen yleisön puolesta väittäessään että esitysei miellytä yleisöä. Tai ehkä hän ottaa nämä molemmat asemat itselleen.- - Hertta-Mari Kaukosen kritiikissä perusteluja ei joko ollut tai ne olivat epäselviä ja osoittivat tietämättömyyttä teatterista- - Kriitikko, joka ei koko arviossa ole osoittanut minkäänlaista pätevyyttää, käyttää kriitikon valtaa määrittääkseen ohjaamani esityksen kaikkien mahdollisten katsojien puolesta arvottomaksi katsoa."

Se on tietenkin jokaisen lukijan erikseen määriteltävissä, vaikutanko minä pätevältä kriitikolta. Kritiikin peruskonventioihin kuuluu kirjoittaa oman kokemuksen lisäksi yleisenä katsojana. Useimmat lukijat osaavat aivan itse päätellä, että kyseessä on kriitikon mielipiteitä esittelevä teksti, koska kritiikki kirjoitetaan omalla nimellä. Kritiikin yksi keskeinen tehtävä on ohjata katsojia katsomaan hyviä näytelmiä, koska tarjontaa on niin paljon,että peruslukija ei kaikkia teatteriesityksiä kuitenkaan ehdi tai halua nähdä. Ja kyllä tämän voi nähdä kaikkien potentiaalistenkin katsojien puolesta puhumiseksi, kuten sanot. En viittaa kuitenkaan otsikossa tekijöiden pyrkimyksiin, vaan pelkästään lopputulokseen, joka ei mielestäni ole onnistunut.

"Kuinka Kaukonen voi tietää että näyttelijöillä oli hauskempaa kuin yleisöllä?-- Mutta Kaukonenhan kehtaa väittää tietävänsä koko paikalla olleen yleisön tuntemukset. Voidakseen väittää näin, hänen olisi pitänyt tarkkailla jokaista katsojaa herkeämättä voidakseen muodostaa jonkilaisen keskiarvon siitä onko katsojalla kokonaisuudessaan hauskaa vai ei. Samalla pitäisi tietysti tarkkailla näyttelijöitä ja heidän hauskuuntumisen astettaan, jotta voi verrata heidän hauskuuntumisen astettaan katsojien vastaavaan. Ehtiikös siinä enää varsinaista esitystä seuraamaankaan? -- Kaukosen pitäisi ilmaista tekstissään että nimenomaan hänestä näytti tai tuntui siltä että näyttelijöillä oli hauskempaa kuin yleisöllä."

Koska kirjoitat niin korostetun yksinkertaistaen, uskon, että olet ainakin välillä ymmärtänyt tahallaan väärin tai ollut tahallaan ymmärtämättä.Ymmärrän tekstisi kritiikkinä kritiikkiä tekstin lajityppinä kohtaan,sillä melkein kaikissa kritiikeissä asetutaan muidenkin katsojien kuin itsensä asemaan ja on yleistä arvioida muidenkin katsojien reaktioita näytelmään. Sitä paitsi ihan tavallisilla lahjoilla varustettu ihminen kykenee tarkkailemaan pienen yleisön ja näyttelijöiden viihtymistä samaan aikaan, kun seuraa näytelmää.

"Yleisöä ei ole aliarvioitu tai halveksittu, jos Kaukonen tätä yrittää epäselvästi vihjata. --Vai yrittääkö Kaukonen syyttää esityksen tekijöitä sisäänpäinlämpiävyydestä? "

En yrittänyt väittää, että yleisöä olisi aliarvioitu tai halveksuttu tai että tekijäporukka on sisäänpäin lämpenevä. Kun sanoin, että Uskossa ei ole etukäteen mietitty kenelle esitystä on valmisteltu, tarkoitin vain, että yleisö ei havaintojeni mukaan pitänyt esityksestä kovinkaan paljoa, joten olisi ehkä kannattanut tehdä esityksessä jotain toisin.

"Ilmaiseen esitykseen oli tullut katsojia vain kaksi enemmän kuin näyttelijöitä - mutta kaksi katsojaa olikin ylioppilasteatterin näyttelijöitä. -- Mitä Kaukonen haluaa kertoa lukijoilleen?"

Yritin sanoa, että yleisöä oli vähän. Lisäksi mainitsin, että kaksi yleisöstä oli näytelmän ulkopuolisia ylioppilasteatterilaisia, koska se kuvastaa, millaista yleisöä näytelmä on onnistunut saamaan paikalle.

"Kaukonen väittää että ryhmästä lähtevässä käsikirjoituksessa pitäisi olla tarina ja tämän tarinan pitäisi olla jollain tavalla yhtenäinen kokonaisuus. Hän ei näytä tietävän tai ymmärtävän vaihtoehtoa että tarinan hylkääminen ja yhtenäisen tarinallisen kokonaisuuden tavoittelematta jättäminen voisivat olla tietoinen valinta. Eikö hän tiedä että teatteri, varsinkin niin sanottu nykyteatteri voi olla muutakin kuin yhden kokonaisen tarinan kerrontaa?"

Tässä tullaan taas vastaan siihen, mitä kaikkea kritiikkiin mahtuu. Olen kyllä tietoinen, että kaikissa teatteriesityksissä ei välttämättä ole perinteistä käsikirjoituspaperipinoa, josta lähdetään liikkeelle enkä myöskään väitä, että toinen vaihtoehto olisi, että paperipino kirjoitettaisiin ryhmässä.Totta kai on muitakin tapoja.

Käytän ilmeisesti käsitteitä myös eri tavalla, kuin mihin olet tottunut. En ymmärrä, miksei esityksestäsi saisi käyttää sanaa tarina. Kyllähän esimerkiksi kuvillakin sanotaan olevan tarina. Tiedän kyllä, että tavallista tarinallisuutta yritetään nykyään monesti rikkoa, mutta vaikka näin tehtäisiin, voi esitys silti muodostaa ehjän kokonaisuuden - ainakin katsojan päässä, ja jos näin käy, se on mielestäni positiivinen asia.

Mielestäni käsikirjoitus-sanaa voi aivan hyvin käyttää myös esityksen rungosta, joka ei kuitenkaan ole paperilla. Käsikirjoitus sanana tarkoittaa näytelmän, elokuvan tai muun esityksen toteutussuunnitelmaa. Sitä käytetään myös yleisesti puheessa suunnitelman asemasta. Mielestäni on lukijan palvelua käyttää sanoja arkikielen mukaisessa merkityksessä.

Uskon rakenne, jossa jokainen näyttelijöistä oli vuorollaan Usko, noudattaa hyvin perinteistäkin draaman kaarta, sillä siitä on erotettavissa alku,keksikohta ja loppu. Uskossa on siispä mielestäni oltava käsikirjoitus,siinä merkityksessä, missä minä ymmärrän käsikirjoituksen eli ennakkosuunnitelma, jos Usko ei ole kokonaisuudessaan improvisoitu ja luonteeltaan enemmänkin performanssi kuin teatteriesitys. Tätä et itsekään väitä Uskon olevan.

"Dramaturgia on tässä käsikirjoitusta laajempi käsite. Esimerkiksi jääkiekko-ottelulla ja televisiouutisilla voi olla dramaturgia vaikkei niillä ole käsikirjoitusta.

Nyt on taas kiinni siitä, miten käsitteet määritellään.Tiedän kyllä, että dramaturgian ja käsikirjoituksen voi erottaa toisistaan esittämälläsi tavalla. Kaikki lukijat eivät kuitenkaan eroa ymmärrä. Varsinkin kun esimerkiksi televisiouutisillakin voi olla käsikirjoitus.Vaikkei tavallinen katsoja sitä tiedä, minun on toimittajana todettava, että uutiset ovat hyvin tarkkaankin ennakolta käsikirjoitettuja. Siis ennen kun mennään uutisen tapahtumapaikalle, on jo usein tarkkaan mietitty ja jopa paperille kirjoitettu ja piirretty, ketä haastatellaan, mitä repliikkejä lähdetään hakemaan, mitä kuvataan ja missä järjestyksessä repliikit ja kuvitukset laitetaan lähetykseen.

"Kummallinen taas on Kaukosen käsitys, että tarinasta tulee yhtenäinen kokonaisuus, kunhan tekijöillä vain on käsikirjoittamistaustaa."

Ja näin minä en väittänyt, kun sanoin, että tekijöillä ei välttämättä ole käsikirjoituskokemusta. Uskon vain siihen, että kokemus tuo usein varmuutta.

"Tyhmäksi leimautumisen pelossa en uskalla sanoa ääneen: Â’Tämähän on täyttä paskaaÂ’", Forsgren sanoo myöskin tiedoteluonnoksessaan.-- Minua harmittaa että hän irrottaa virkkeen asiayhteydestään - - Odotan huudahdusta taidekeskustelun ulkopuoliselta "tavalliselta ihmiseltä" - -Olisin luullakseni pystynyt hyväksymään Kaukosen kritiikin jos se olisi ilmestynyt lehdessä mielipidekirjoituksen paikalla .- - Viimeistään silloin kun hän rohkeasti toteaa että esitys on täyttä paskaa, hän mielestäni putoaa lopullisesti kriitikon asemasta ja asettuu kirjoittamaan vain omana katsoja-kokija-itsenään."

Ihminen saa tuoda mielipiteensä aivan yhtä lailla esille, vaikka olisikin kriitikko. Kritiikkiä ei erota mielipidekirjoituksesta kriitikon aseman lisäksi mielipiteiden sävyt vaan argumentoinnin loogisuus ja perusteellisuus. Esimerkiksi Teemu Salohalme arvosteli Jyväskylän ylioppilasteatteria Keskisuomalaisessa viime vuonna 13. elokuuta hyvin jyrkästi: "ihan suoraan sanottuna Domina Anatomia on akateemista roskaa". Esimerkkejä ankarasta kritiikistä löytyy lehdistä tämän tästä.

"Harmittavaa on että samalla hän kuitenkin tulee tietämättään tai tietoisesti käyttäneeksi kriitikon vaikutusvaltaa lukijoihin ja myös ylioppilasteatterin potentiaaliseen yleisöön nähden. Toisin sanoen hän ei joko ole ymmärtänyt kriitikon roolia ja sen tuomaa vastuuta tai on törkeällä tavalla jättänyt sen huomiotta."

Ymmärrän toki kriitikon vaikutusvallan, enkä käytä sitä väärin. Otan mielelläni itsekin vaikka kuinka negatiivista palautetta vastaan, jos joku kokee sen aiheelliseksi. Tosin tähän mennessä palautetta kritiikeistäni on tullut ikävä kyllä vain teattereiden sisältä ja sieltäkin varsin vähän. Olen valmis perustelemaan väitteeni, kuten tässä vastauksessani olen tehnyt.

Hertta-Mari Kaukonen