|
Kritiikinkin kirjoittaminen on
mittaan kirjoittamista. Kritiikkiin ei mahdu kaikkia ehdottamiasi
asioita. Esimerkiksi oma kirjoituksesi on lyhentämättömänä lähes 20 000
merkkiä. Yksikään Aviisin laajakaan artikkeli ei ole uusimmassa
lehdessä sen pituinen. Ehkä huomasit mittaankirjoittamisen rajoitukset,
kun jouduit lyhentämään metakritiikkiäsi kaksi kertaa, jotta se mahtui
Aviisin painettuun versioon.
Koska
olet kirjoittanut metakritiikkiisi paljon kysymyksiä, yritän parhaani
mukaan vastata niihin. Lainaan samaan teemaan liittyviä pätkiä
tekstistäsi kerralla helpottaakseni muidenkin lukijoiden kuin sinun
tekstin seuraamista.
"Hän
Se on tietenkin jokaisen lukijan erikseen määriteltävissä, vaikutanko minä pätevältä kriitikolta. Kritiikin peruskonventioihin kuuluu kirjoittaa oman kokemuksen lisäksi yleisenä katsojana. Useimmat lukijat osaavat aivan itse päätellä, että kyseessä on kriitikon mielipiteitä esittelevä teksti, koska kritiikki kirjoitetaan omalla nimellä. Kritiikin yksi keskeinen tehtävä on ohjata katsojia katsomaan hyviä näytelmiä, koska tarjontaa on niin paljon,että peruslukija ei kaikkia teatteriesityksiä kuitenkaan ehdi tai halua nähdä. Ja kyllä tämän voi nähdä kaikkien potentiaalistenkin katsojien puolesta puhumiseksi, kuten sanot. En viittaa kuitenkaan otsikossa tekijöiden pyrkimyksiin, vaan pelkästään lopputulokseen, joka ei mielestäni ole onnistunut.
"Kuinka
Kaukonen voi tietää että näyttelijöillä oli hauskempaa kuin
yleisöllä?-- Mutta Kaukonenhan kehtaa väittää tietävänsä koko paikalla
olleen yleisön tuntemukset. Voidakseen väittää näin, hänen olisi
pitänyt tarkkailla jokaista katsojaa herkeämättä voidakseen muodostaa
jonkilaisen keskiarvon siitä onko katsojalla kokonaisuudessaan hauskaa
vai ei. Samalla pitäisi tietysti tarkkailla näyttelijöitä ja heidän
hauskuuntumisen astettaan, jotta voi verrata heidän hauskuuntumisen
astettaan katsojien vastaavaan. Ehtiikös siinä enää varsinaista
esitystä seuraamaankaan? -- Kaukosen pitäisi ilmaista tekstissään että
nimenomaan hänestä näytti tai tuntui siltä että näyttelijöillä oli
hauskempaa kuin yleisöllä."
Koska
kirjoitat niin korostetun yksinkertaistaen, uskon, että olet ainakin
välillä ymmärtänyt tahallaan väärin tai ollut tahallaan
ymmärtämättä.Ymmärrän tekstisi kritiikkinä kritiikkiä tekstin
lajityppinä kohtaan,sillä melkein kaikissa kritiikeissä asetutaan
muidenkin katsojien kuin itsensä asemaan ja on yleistä arvioida
muidenkin katsojien reaktioita näytelmään. Sitä paitsi ihan
tavallisilla lahjoilla varustettu ihminen kykenee tarkkailemaan pienen
yleisön ja näyttelijöiden viihtymistä samaan aikaan, kun seuraa
näytelmää.
"Yleisöä
ei ole aliarvioitu tai halveksittu, jos Kaukonen tätä yrittää
epäselvästi vihjata. --Vai yrittääkö Kaukonen syyttää esityksen
tekijöitä sisäänpäinlämpiävyydestä? "
En
yrittänyt väittää, että yleisöä olisi aliarvioitu tai halveksuttu tai
että tekijäporukka on sisäänpäin lämpenevä. Kun sanoin, että Uskossa ei
ole etukäteen mietitty kenelle esitystä on valmisteltu, tarkoitin vain,
että yleisö ei havaintojeni mukaan pitänyt esityksestä kovinkaan
paljoa, joten olisi ehkä kannattanut tehdä esityksessä jotain toisin.
"Ilmaiseen
esitykseen oli tullut katsojia vain kaksi enemmän kuin näyttelijöitä -
mutta kaksi katsojaa olikin ylioppilasteatterin näyttelijöitä. -- Mitä
Kaukonen haluaa kertoa lukijoilleen?"
Yritin sanoa, että yleisöä oli vähän. Lisäksi mainitsin, että kaksi yleisöstä oli näytelmän ulkopuolisia ylioppilasteatterilaisia, koska se kuvastaa, millaista yleisöä näytelmä on onnistunut saamaan paikalle.
"Kaukonen väittää että ryhmästä lähtevässä käsikirjoituksessa pitäisi olla tarina ja tämän tarinan pitäisi olla jollain tavalla yhtenäinen kokonaisuus. Hän ei näytä tietävän tai ymmärtävän vaihtoehtoa että tarinan hylkääminen ja yhtenäisen tarinallisen kokonaisuuden tavoittelematta jättäminen voisivat olla tietoinen valinta. Eikö hän tiedä että teatteri, varsinkin niin sanottu nykyteatteri voi olla muutakin kuin yhden kokonaisen tarinan kerrontaa?"
Tässä
tullaan taas vastaan siihen, mitä kaikkea kritiikkiin mahtuu. Olen
kyllä tietoinen, että kaikissa teatteriesityksissä ei välttämättä ole
perinteistä käsikirjoituspaperipinoa, josta lähdetään liikkeelle enkä
myöskään väitä, että toinen vaihtoehto olisi, että paperipino
kirjoitettaisiin ryhmässä.Totta kai on muitakin tapoja.
Käytän ilmeisesti käsitteitä myös eri tavalla, kuin mihin olet tottunut. En ymmärrä, miksei esityksestäsi saisi käyttää sanaa tarina. Kyllähän esimerkiksi kuvillakin sanotaan olevan tarina. Tiedän kyllä, että tavallista tarinallisuutta yritetään nykyään monesti rikkoa, mutta vaikka näin tehtäisiin, voi esitys silti muodostaa ehjän kokonaisuuden - ainakin katsojan päässä, ja jos näin käy, se on mielestäni positiivinen asia.
Mielestäni käsikirjoitus-sanaa voi aivan hyvin käyttää myös esityksen rungosta, joka ei kuitenkaan ole paperilla. Käsikirjoitus sanana tarkoittaa näytelmän, elokuvan tai muun esityksen toteutussuunnitelmaa. Sitä käytetään myös yleisesti puheessa suunnitelman asemasta. Mielestäni on lukijan palvelua käyttää sanoja arkikielen mukaisessa merkityksessä.
Uskon rakenne, jossa jokainen näyttelijöistä oli vuorollaan Usko, noudattaa hyvin perinteistäkin draaman kaarta, sillä siitä on erotettavissa alku,keksikohta ja loppu. Uskossa on siispä mielestäni oltava käsikirjoitus,siinä merkityksessä, missä minä ymmärrän käsikirjoituksen eli ennakkosuunnitelma, jos Usko ei ole kokonaisuudessaan improvisoitu ja luonteeltaan enemmänkin performanssi kuin teatteriesitys. Tätä et itsekään väitä Uskon olevan.
"Dramaturgia on tässä käsikirjoitusta laajempi käsite. Esimerkiksi jääkiekko-ottelulla ja televisiouutisilla voi olla dramaturgia vaikkei niillä ole käsikirjoitusta.
Nyt on taas
kiinni siitä, miten käsitteet määritellään.Tiedän kyllä, että
dramaturgian ja käsikirjoituksen voi erottaa toisistaan esittämälläsi
tavalla. Kaikki lukijat eivät kuitenkaan eroa ymmärrä. Varsinkin kun
esimerkiksi televisiouutisillakin voi olla käsikirjoitus.Vaikkei
tavallinen katsoja sitä tiedä, minun on toimittajana todettava, että
uutiset ovat hyvin tarkkaankin ennakolta käsikirjoitettuja. Siis ennen
kun mennään uutisen tapahtumapaikalle, on jo usein tarkkaan mietitty ja
jopa paperille kirjoitettu ja piirretty, ketä haastatellaan, mitä
repliikkejä lähdetään hakemaan, mitä kuvataan ja missä järjestyksessä
repliikit ja kuvitukset laitetaan lähetykseen.
"Kummallinen taas on Kaukosen käsitys, että tarinasta tulee yhtenäinen kokonaisuus, kunhan tekijöillä vain on käsikirjoittamistaustaa."
Ja
näin minä en väittänyt, kun sanoin, että tekijöillä ei välttämättä ole
käsikirjoituskokemusta. Uskon vain siihen, että kokemus tuo usein
varmuutta.
"Tyhmäksi
leimautumisen pelossa en uskalla sanoa ääneen: Â’Tämähän on täyttä
paskaaÂ’", Forsgren sanoo myöskin tiedoteluonnoksessaan.-- Minua
harmittaa että hän
Ihminen
saa tuoda mielipiteensä aivan yhtä lailla esille, vaikka olisikin
kriitikko. Kritiikkiä ei erota mielipidekirjoituksesta kriitikon aseman
lisäksi mielipiteiden sävyt vaan argumentoinnin loogisuus ja
perusteellisuus. Esimerkiksi Teemu Salohalme arvosteli Jyväskylän ylioppilasteatteria Keskisuomalaisessa viime vuonna 13. elokuuta hyvin jyrkästi: "ihan suoraan sanottuna Domina Anatomia on akateemista roskaa". Esimerkkejä ankarasta kritiikistä löytyy lehdistä tämän tästä.
"Harmittavaa
on että samalla hän kuitenkin tulee tietämättään tai tietoisesti
käyttäneeksi kriitikon vaikutusvaltaa lukijoihin ja myös
ylioppilasteatterin potentiaaliseen yleisöön nähden. Toisin sanoen hän
ei joko ole ymmärtänyt kriitikon roolia ja sen tuomaa vastuuta tai on
törkeällä tavalla jättänyt sen huomiotta."
Ymmärrän toki kriitikon vaikutusvallan, enkä käytä sitä väärin. Otan mielelläni itsekin vaikka kuinka negatiivista palautetta vastaan, jos joku kokee sen aiheelliseksi. Tosin tähän mennessä palautetta kritiikeistäni on tullut ikävä kyllä vain teattereiden sisältä ja sieltäkin varsin vähän. Olen valmis perustelemaan väitteeni, kuten tässä vastauksessani olen tehnyt.
Hertta-Mari Kaukonen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen