Muistoja ja masennusta kirsikkatarhassa

Tampereen Ylioppilasteatteri on tarttunut Kirsikkatarhaan, melankolisten ja vähäeleisten kertomusten mestari Anton Tšehovin klassikkonäytelmään, joka pohdiskelee muutosten vääjäämättömyyttä.

Vanhan Venäjän aatelisten kyvyttömyys muuttaa elämäntyyliään 1900-luvun alun mullistuksissa tiivistyy kirsikkatarhaan, joka joudutaan kaatamaan huvilan huutokaupan takia. Näytelmä sisältää sekä komedian että tragedian aineksia, eikä Ylioppilasteatterin keskitien tulkinta kallistu liikaa kumpaankaan suuntaan.

Ratkaisu saattaa olla paras mahdollinen, mutta hypyt mielialaskaalan päästä toiseen ovat haastavia. Punaisista salibandy- ja muista palloista koostuvan kirsikkasadon tyyliset keksinnöt ovat vaarantaa tunnelman silloin, kun näytelmä on kaikkein vakavimmillaan.

Kirsikkatarha on pätevää teatteria, vaikka joidenkin näyttelijöiden ulosantia olisikin voinut hioa selkeämmäksi ja Ylioppilasteatterin omia innovaatioita nivoa vahvemmin osaksi näytelmää. Plussapallomaista kirsikka-arseenaalia pyöritellään useammassakin kohtauksessa, mutta joidenkin elementtien, esimerkiksi Kenen joukoissa seisot? -tulkinnan, tarkoitus jää ilmaan. Toki se liittyy jollain tasolla näytelmän kipeiden valintojen teemaan, mutta entä sitten?

Vaihtoehtoisesti kokeellisuutta olisi voinut olla mukana paljon enemmän.

Oskari Rantala

Tampereen ylioppilasteatteri: Kirsikkatarha
Käsikirjoitus: Anton Tšehov
Ohjaus: Mikko Joukamaa
Pääosissa: Maia Häkli, Annukka Isomaa, Salla Rupponen, Harri Ahola, Juha Mäkinen