Parempaa Moorea kuin kaiketi koskaan

Michael Moorea syytetään usein hannukarpomaisesta mutkien suoristelusta ja helposta tunteisiin vetoamisesta. Erityisesti Capitalism: A Love Story on saanut osakseen Suomessa piikikästä kritiikkiä. En ymmärrä sitä. Dokumentti on mainio.

Michael Moore asettuu vastustamaan uskonnollisen siunauksen Yhdysvalloissa saanutta kapitalismia ja kutsuu sitä pahaksi riistojärjestelmäksi. On vaikea olla olematta samaa mieltä hänen kanssaan, sillä täysin säätelemättömät markkinat ovat saaneet USA:ssa pahaa aikaan: ihmisiä häädetään kodeistaan, työnantajat hyötyvät työntekijöiden kuolemista eikä edes lentäjän palkalla elä. Aivan kaikista hänen suoraviivaisista päätelmistä ei voi olla täysin varma, mutta kokonaiskuva on varmasti oikean suuntainen. Pankit ovat rikastuneet ja ihmiset köyhtyneet. Moore perää kotimaahansa samantapaista järjestelmää, mikä Suomessa on käytössä eli kapitalismia kyllä, mutta säädeltyä.

Dokumentissa on runsaasti arkistomateriaalia ja pätkiä Mooren aikaisemmista elokuvista. Elokuva vaikuttaa Mooren tilinpäätökseltä.

Erityisen ansiokasta on, että dokumentissa ei vain synkistellä. Moore näyttää, miten tavalliset ihmiset ovat alkaneet vastustaa kohtuuttomia häätöjään ja potkujaan. Massoissa on voimaa ja Moore, jos kukaan, osaa käsitellä massoja. On turha kritisoida tyhmäksi tekeytymistä, jos se toimii. Jätetään taiteelliset elokuvat ihan toisille tekijöille, ja arvostellaan Moorea poliittisena dokumentaristina. Sellaisena hän on omaa luokkaansa.

Hertta-Mari Kaukonen

Capitalism: A Love Story
Yhdysvallat 2009
Ohjaus ja käsikirjoitus: Michael Moore
Kesto: 2:10