Salassa jännittäjät

Tyypillinen jännittäjä on itsekriittinen, täydellisyyteen pyrkivä ja kunnianhimoinen - eli aika tavallinen yliopisto-opiskelija.

Monelle yhtä uskomaton tieto on, että lähes kaikki opiskelijat jännittävät myös tilastojen mukaan.

"Seminariesitelmää kertoo jännittävänsä 98 prosenttia opiskelijoista", kertoo jyväskyläläisten opiskelijoiden jännittämistä väitöskirjassaan tutkinut Merja Almonkari.

Vaikka on harvinaisempaa olla jännittämättä, omasta esiintymisjännityksestä ei liiemmin huudella.

"Yliopistossa on piilossa tapa ajatella, ettei saa paljastua tyhmäksi ja keskeneräiseksi, vaan pitää aina olla hyvä. Tietenkin on harhaluuloa, että opiskelijan pitäisi olla heti valmis", sanoo opintopsykologi Satu Eerola, joka on ollut mukana vetämässä jännittäjille tarkoitettua puheopin kurssia yhdessä Almonkarin kanssa.

"Jännittämistä pidetään heikkoutena, koska siitä on vähän oikeaa tietoa", Almonkari vahvistaa.

Samasta syystä puheopin pakollista kurssia, esiintymistä ja argumentointia, pelätään yliopistossa paljon.

"Valitettavasti joillakin opiskelijoilla arkuus ja pelko ovat niin suuria, ettei opiskelija uskalla edes ilmoittautua kurssille."

Tampereella puheviestinnän tutkimusprojektissa tällä hetkellä työskentelevä Almonkari tietää, ettei esiintymisjännitys ole pelkästään opiskelijoiden ongelma, vaan arkitodellisuutta myös työpaikoilla.

"Lasten jännittämisestä voidaan puhua, että se on söpöä, mutta aikuisten jännittämisestä vaietaan. Parisuhde- ja alkoholiongelmistakin puhutaan enemmän"

"Esiintymistä sisältävän tunnin jälkeen olo on joskus sellainen, että olisi juossut maratonin, vaikka on vain istunut luokkahuoneessa." Sosiaalipsykologia, 3. vuosi, nainen

Jännittäjän keho reagoi samalla tavalla pelkoon kuin pakenevan kaniinin. Syke nousee sekunnissa sataan, jaloista katoaa tunto ja mahassa velloo. Jokainen esiintymisjännittäjä tietää, ettei esiintymistilanteessa auta ajatella yleisön päiden tilalle porkkanoita. Kun paniikki ottaa vallan, on vaikea saada sanaa suustaan. Esityksen jälkeen on entistä pahempi, tyhjä olo.

Ei olekaan ihme, että pahimmat jännittäjät kehittyvät taitaviksi esiintymistilanteiden välttäjiksi. Huonoista esiintymiskokemuksista muodostuu helposti kierre, joka toistaa itseään.

"Jos jossain kurssisuorituksessa mainittiin esitys, rankkasin kurssin pois. Pakollista englantiakin siirsin, kunnes pääsin jännittäjille tarkoitettuun ryhmään", historian neljännen vuoden opiskelija Henna Rauhanen kertoo.

Pakollinen puheoppi oli jäädä hänenkin kompastuksekseen. Rauhasen pelasti kuitenkin pääsy puheopin esiintymisvarmuuden kehittämisen ryhmään. Kurssin ymmärtävä ja rohkaiseva ilmapiiri sai Rauhasen suhtautumaan jännitykseensä järkevästi.

"Tilastot kertoivat totuuden. Minua auttoi eniten tieto siitä, että jännitys ei ole yhden tai kahden ihmisen ongelma. Olin todella yllättynyt kuullessani, miten yleistä jännittäminen on. Ihmisten pitäisi laajemmin tunnustaa jännittävänsä ja puhua siitä", Rauhanen sanoo.

Esiintymisjännittäjänä Rauhanen on huomannut, että yliopisto ei valmenna opiskelijoiden puhetaitoa tai anna valmiuksia jännityksen käsittelemiseen. Puhetaidon näkökulmasta huolestuttavaa on, että yliopistosta voi koulutusohjelmasta riippuen valmistua hyvinkin vähäisellä esiintymiskokemuksella. Harvat esiintymiset korostavat esiintymisen erityisyyttä.

"On huvittavinta, että opiskelijan ei tarvitse edes tietoisesti karttaa kursseja, sillä opintoihin sisältyy keskimäärin kerran vuodessa esitelmän pito", Rauhanen kritisoi.

"Olen oppinut, että jännittäminen ei näy ulospäin. Lisäksi positiiviset ajatukset ja mielikuvat onnistumisesta vaikuttavat esiintymiseen." Sosiaalipolitiikka, 3. vuosi, nainen

Vaikka jännitys tuntuu, muut näkevät jännittämisen harvoin. Joskus jännitys saa esiintyjän jopa näyttämään varmemmalta.

Puheviestinnän tutkija Merja Almonkari vahvistaa, että jännitys on ennen kaikkea sisäinen tunne ja siksi piilossa muilta. Ääni värisee yleensä vain puhujan omassa päässä. On myös hyvin epätodennäköistä, että esiintyjä pyörtyisi puhujanpönttöön silkasta jännityksestä. Samoin käsien vapina, punastuminen ja muut kehon reaktiot ovat itse asiassa vain sosiaaliseen tilanteeseen kuuluvaa vireytymistä.

"Normaali kehon vireytyminen tulkitaan usein sairauden oireiksi ja poikkeukselliseksi olotilaksi", Almonkari selittää.

Jännittämisen ydin on omalle keholle annetuissa tulkinnoissa.

"Oireiden huomaaminen saa jännittäjän tarkastelemaan itseään entistä tarkemmin. Jännitys paisuu helposti ja siitä tulee iso asia kokijalle itselleen."

Esiintymistilanteessa jännittäjälle tekee hyvää pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan yleisöään.

"On hyvä muistaa, että yleisö on aina esiintyjän puolella. Eivät hikiset kainalot kiinnosta kuulijaa, vaan esitettävä asia."

Erityisen tehokkaana esiintymisjännityksen karkottajana pidetään oman esiintymisen näkemistä videolta. Valitettavasti videointi on myös se, joka eniten ahdistaa opiskelijoita pakollisessa puheopin kurssissa. Pelkästään oman äänen kuuleminen tuntuu siihen tottumattomalle omituiselta.

"Minua pelotti, että kurssilla on tunnin pituinen esitys, joka videoidaan ja sitten ruoditaan julkisesti", Rauhanen tunnustaa.

Nyt hän uskaltaa jo nauraa ennakkoluuloilleen.

"Kun näin itseni videolta, tajusin, etten näytäkään niin hassulta kuin uskoin. Hyötyä oli erityisesti siitä, että videon sai katsoa kotona rauhassa ja yksin."

"Välillä tuntuu, että jännitys vaikuttaa niin paljon, ettei oma osaaminen tule parhaalla tavalla esiin." Tiedotusoppi, 4. vuosi, nainen

Esiintymisen mestariksi ei ole oikotietä. Kaikkien on joskus astuttava katseiden eteen.

"Esiintymistä pitää harjoitella ja itsensä täytyy altistaa esiintymistilanteille" puheviestinnän lehtori Almonkari vakuuttaa.

Jännityksen kanssa kannattaa ystävystyä jo senkin vuoksi, että julkinen puhuminen kuuluu usein yliopistosta valmistuneen työtehtäviin. Silti kannattaa olla realistinen.

"Esiintymisjännitystä ei voi poistaa kokonaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään" Almonkari rohkaisee.

Itse asiassa esiintyminen on jännittämistä.

Nurinkurisinta onkin se, että Almonkarin mukaan epävarmat esiintyjät ovat tietämättään parhaimpia esiintyjiä. Ulkopuolinen vierailija ei pystyisi sanomaan esiintymisvarmuuden kehittämisen kurssilla, että tuossa puhuu jännittäjä.

"Totta se on. Jännitys syntyy siitä, että haluaa olla hyvä, mutta epäilee, että ei ole. Jännittäjät haluavat onnistua niin kovasti, että panevat kaikkensa peliin."

Mestarijännittäjä tietää kyllä, mistä puhuu

Mirkka Helkkula, teksti
& Seppo Honkanen, kuva
Kommentit on kerätty esiintymisvarmuuden kehittämisen kurssilta.

Jos esiintyminen jännittää

- Tiedosta, mitä pelkäät ja miksi.
- Hyväksy kehon reaktiot.
- Keskity myönteisiin ajatuksiin.
- Vertaile itseäsi vain itseesi.
- Mokaaminen on sallittua.
- Luota asiantuntemukseesi. Kukaan ei tunne omaa opiskelutyötäsi paremmin kuin sinä.

Proffankin puntti tutisee

Jännittäminen ei ole vain opiskelijoiden yksinoikeus. Myös yliopiston johdossa jännitetään.

"Kun käteni kylmenevät, huomaan etten ole ihan rentona", Tampereen yliopiston vararehtori, sosiologian professori Harri Melin kertoo.

"Jännittäminen ei välttämättä liity esiintymiseen, vaan se voi ilmetä myös kahdenkeskisessä keskustelussa. Parasta aikaa tuskailen, miten aloitan tulevan englanninkielisen seminaarini."

Melin uskoo, että jännittäminen kuuluu kaikkeen esiintymiseen ja jokaiseen uuteen tilanteeseen.

"Tietynlaista jännitystä täytyykin olla, koska se pitää valppaana. Opettajan pitää olla pikkuisen täpinöissään jokaisella luennolla. Sinne ei mennä kuin kahvihuoneeseen tai omaan keittiöön. Mielestäni jännittämisen puute kertoo arvostuksen puutteesta."

Vararehtori tietää pitkän esiintymiskokemuksen perusteella, ettei jännittämiseen suhtautuminen ole aina helppoa.

"Muistan, kun olin kansakoulun joulujuhlissa joulupukkina ja kevätjuhlissa prinssinä. Jännitti hirvittävästi! Nuorempana myös ääneni värisi ja posket punoittivat. Pääsin siitä, kun jouduin riittävän monta kertaa pahaan paikkaan" Melin kertoo.

Hänen jännittämisen käännekohta oli aikoinaan SAK:n jäsentutkimuksen tulosten raportointi. Melin oivalsi kesken esityksen, että yleisö koostuu aivan tavallisista jätkistä. Siihen loppui jännittäminen.

"Se oli vahva vertaiskokemus siitä, että olemme kaikki samassa tilanteessa."

Melin uskoo, että jännittäminen kuuluu ihmisen kasvuun.

"Jännittäminen on biologista ja luonnollista. Uskon, että yliopistolla ja politiikassa kaikki jännittävät. Sitä ei ole syytä häpeillä."

Jännittäjät jäävät ilman kurssia

Tampereen yliopiston jännittäjille ei ole näillä näkymin tiedossa uusia erityisryhmiä. Syksyllä ensimmäistä kertaa järjestetty esiintymisvarmuuden kehittämisen kurssi kuitenkin osoitti, että kysyntää on. Puheopin pakollisen kurssin korvaavalle kurssille ryntäsi ilmoittautumaan yli 80 hakijaa.

"Määrä ei ollut minulle yllätys", opiskelijoiden esiintymisjännitystä tutkinut Merja Almonkari sanoo. Hän oli myös opettamassa erityisryhmää.

Kurssille voitiin valita 15 sellaista opiskelijaa, joista lähes kaikkien tutkinto oli pakollista puheopin kurssia vaille valmis. Tukea tarvitsee kuitenkin huomattavasti useampi. Almonkarin Jyväskylän yliopistossa vuonna 2007 tekemän väitöskirjatutkimuksen mukaan lähes kaikki opiskelijat jännittävät esimerkiksi seminaariesitelmää. Yksi kolmasosa opiskelijoista kokee jännityksen ongelmaksi.

"On paljon merkkejä siitä, että esiintymisjännitys haittaa monen opiskelijan opintoja. Jännitys tarkoittaa monelle kärsimystä, piinaa, uniinkin tulevaa pelkoa, joka vaikeuttaa keskittymistä opintoihin ja vapaa-aikaan", Almonkari sanoo.

Puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen mukaan erityisryhmän järjestäminen jännittäjille oli mahdollista erillisen rahoituksen ansiosta. Kurssi järjestettiin yhteistyössä puheopin laitoksen ja Opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksikön kanssa. Lisärahoitusta ei enää ole tiedossa.

Isotalus uskoo, että myös yleisopintojen puheopin kurssilta on mahdollista saada apua jännittämiseen.

"Monella on vääränlainen käsitys puheopin pakollisesta kurssista. Se on tarkoitettu tavallisille opiskelijoille, joilla on lähtökohtaisesti vähän esiintymiskokemusta. Sielläkin puhutaan jännittämisestä."

Monessa muussa yliopistossa esiintymisjännittäjille tarkoitetuilla kursseilla on jo pitkä perinne.

"Jyväskylässä on normaalien puheviestinnän yleisopintoihin kuuluvien kurssien lisäksi noin kuusi esiintymisvarmuuden kehittämisen kurssia vuodessa. Myös Tampereella tekisi hyvää saada vakituiset erityisryhmät joko puheopin tai kielikeskuksen ohjelmaan." Almonkari vakuuttaa.

Aiemmin Tampereella Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on järjestänyt ryhmiä esiintymisjännittäjille, mutta ne eivät ole osa tutkintoa.