|
Sähkösopimuksia kauppaavia puhelinmyyjiä on mukava hämmentää toteamalla olevansa erittäin vesivoimakriittinen henkilö. Tällaista mahdollisuutta ei myyntikoulutuksessa ole ilmeisesti otettu huomioon: kuka voisi näinä ilmastonmuutoksen luvattuina päivinä vastustaa ihanan ympäristöystävällistä vesivoimaa? Vielä kun päälle tiedustelee ydinvoiman ostomahdollisuutta, on puhelu ohi pikaisesti.
Käsitys vesivoiman ympäristöystävällisyydestä tuntuu olevan vallalla yleisemminkin. Eikä ihme, sillä isot voimayhtiöt julistavat ekologisuuden ilosanomaa kaikissa mahdollisissa medioissa. Todellisuudessa vesivoimassa ei ole muuta vihreää kuin raha, jota koskimaisemiemme tuhoamisella tehdään. Sähkön tuottaminen veden ja painovoiman avulla on kyllä päästötöntä, mutta ympäristöystävällistä se ei ole.
Suomessa oli ennen teollistumisen alkamista yli 30 lohijokea. Itämereen laskevista joista elinvoimainen kanta on jäljellä enää Tornionjoessa ja Simojoessa. Kemijoen lohen tuhoaminen Isohaaran padolla on ehkäpä Suomen historian suurin ekokatastrofi niin ekologisesti kuin taloudellisestikin. Sisämaan vaelluskalakannat sätkivät henkitoreissaan, kun ilmastonmuutoshypen luoman uuden vesivoimabuumin myötä kunnostetaan kylän kahta televisiota pyörittäviä pienvoimaloita. Patoja rakennettaessa asetetut kalatievelvoitteetkin on korvattu massiivisilla istutuksilla. Geneettisesti vuosituhansien aikana paikallisiin oloihin sopeutuneet kalakannat on lähes tuhottu ja korvattu laitostuneilla, sukupolvien ajan luonnonvalintaa välttäneillä istukkailla. Pitäisi toimia pikaisesti vielä jäljellä olevan jokiluonnon pelastamiseksi, mutta mitä tavallinen pulliainen voi tehdä?
Kuluttaja voi markkinataloudessa ohjata ostopäätöksineen yritysten käyttäytymistä. Sähköntuotannon suhteen asia ei ole näin yksinkertainen. Valtakunnassa tuotetaan tietty määrä virtaa tietyin välinein huolimatta siitä, mitä kuluttaja ostaa. Suoritan itsekin omantunnon viherpesua ostamalla tuulisähköä, mutta teollisuus jauhaa minulta ostamatta jääneen vesivoimalla tuotetun sähkön. Voin vain toivoa, että valintani vaikuttavat tulevaisuuden kapasiteetin rakentamiseen.
Joissain asioissa markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lait kuitenkin toimivat. Ainakin Vattenfallilta saa nykyään täysin ydinvoimalla tuotettua sähköä. Onko siinä puolestaan mitään muuta vihreää, kuin ydinjätteen kymmentuhatvuotinen hehku, on eri kolumnin aihe.
Juho-Matti Paavola
rysäyttää kala-apajille aina kun mahdollista
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen