Omien polkujensa tallaajat

Molemmilla on takajalat, jotka persuksen kohdalla roikkuu alaspäin ja pää on toisessa päässä. Siinä ne yhtäläisyydet sitten taitavatkin olla", Kai Lehtinen vastaa kysymykseen siitä, mikä yhdistää häntä ja hänen uutta päärooliaan korpifilosofi Konsta Pylkkästä.

Lehtinen esittää Konstaa Kari Väänäsen uudessa elokuvassa, Veikko Huovisen alkuperäisteokseen pohjautuvassa Havukka-ahon ajattelijassa. Vaikka Konstasta ja häntä esittävästä näyttelijästä ei samankaltaisuuksia löydy, niin yhdistäviä tekijöitä voi hakea Lehtisen muista roolihahmoista.

Konstassa on jotain samaa kuin Raidin hyveellisessä rikollishahmossa tai porokeisari Moskussa. Samalla tavalla kuin Raid ja Mosku myös Konsta haluaa kulkea omia polkujaan. Konsta on tavallisen yhteiskunnan ulkopuolella. Hänen elämänfilosofiaansa saatetaan pilkata, mutta aina hän kuitenkin tavalla tai toisella tuntuu selviytyvän voittajana.

"Konsta on syrjään potkittu sosiaalisista piirteistä, mutta omasta elämästään hän ei ole sivussa. Konsta uskaltaa olla sitä, mitä on, ja ajatella, niin kuin ajattelee. Aika harvinaista herkkua tänä päivänä ihmisten elämässä", Lehtinen kertoo.

Mosku, Raid ja Konsta ovat juuri sellaisia hahmoja, joita Lehtinen haluaakin näytellä. Tai ainakaan hänellä ei ole mitään rooleja vastaan, kuten hän itse asian ilmaisee. Myös muut tuntuvat ajattelevan samoin. Lehtiselle ei nimittäin tullut kauhean suurena yllätyksenä, että Väänänen otti häneen yhteyttä sen jälkeen, kun alun perin Konstaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius joutui vetäytymään hankkeesta. Vaikka rooli oli Lehtiselle mieleinen, hyppääminen Konstan nahkoihin ei ollut yksinkertaista.

"Ei sinne pystynyt hyppäämään. Sinne piti oikein kaivautua. Mutta kaivautuminen oli kyllä mukavaa. Se oli sellaista tutkivaa, hauskaa menemistä johonkin, jossa on aina halunnut kyllä olla", Lehtinen muistelee.

Lehtinen ei ole tyytynyt ainoastaan näyttelemään omien teidensä kulkijoita vaan on myös itsekin ohjannut ja käsikirjoittanut heistä elokuvia. Takana on lyhytelokuva Erakkorapu (1998) ja pitkä elokuva Umur (2002). Konstan tavoin myös näidenkin elokuvien päähenkilöt viihtyvät yksin oleskelusta luonnon keskellä. Lehtisen tarkoitus ei kuitenkaan ole puhua maalaiselämän puolesta kaupunkielämää vastaan.

"On kaupunki-ihmisiä ja maalaisia. Molemmilla on paikkansa tässä elämässä, ja niin kuuluukin olla. Se pitää vain sydämessä saada tuntemaan, mikä on se oikea paikka, missä kokee pystyvänsä elämään", Karjalohjalla maatilaa näyttelijäntöidensä ohella pitävä Lehtinen täsmentää.

Henri Waltter Rehnström, teksti

Komeasti kuvattua filosofointia

Timo Salmista voi hyvin pitää tämänhetkisen suomalaisen elokuvan parhaimpana kuvaajana. Havukka-ahon ajattelijan jokainen kuva huokuu taianomaista voimaa, joka panee katsojan sukeltamaan syvälle Konsta Pylkkäsen maailmaan.

Harmi vain, että Kari Väänäsen dramatisointi ei ole yhtä ansiokas kuin Salmisen kuvaus. 110 minuuttisesta elokuvasta olisi pitänyt pudottaa ainakin puoli tuntia pois. Elokuvan alkupuoli on liian verkkaista kerrontaa. Tarina pääsee käyntiin vasta hyvin pitkän odottelun jälkeen. Mutta käynnistyttyään Havukka-ahon ajattelija soljuu mukavasti loppua kohti.

Veikko Huovisen romaani on kieltämättä hyvin vaikea pala elokuvaohjaajalle. Sanallisesti vuolas kirja ei tarjoa kauhean hyvää perustaa visuaaliselle elokuvakerronnalle. Televisiossa Konstan filosofiset pohdinnat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pauli Virtasen ohjaama televisiosarja Konstan Pylkkerö (1994), jonka jokainen osa koostuu pienestä, herkullisesta tarinasta.

Kai Lehtinen sopii Konstan rooliin niin täydellisesti, että on vaikea kuvitella hänen olleen vasta kakkosvaihtoehto. Lehtisen lisäksi myös muut näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Kutkuttavimman roolin tekee Aake Kalliala pokerinaamaisena kuoliaaksinaurattajana.

Havukka-ahon ajattelija
Ohjaus ja käsikirjoitus: Kari Väänänen
Pääosissa: Kai Lehtinen, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela, Ilkka Heiskanen, Aake Kalliala