Ei mitään uutta, ei yllättävää, mutta turvallista

Norjassa osataan tehdä muutakin musiikkia kuin kirkonpolttometallia. Hyvä todiste tästä on kymmenisen vuotta toiminut Erlend Øyen ja Eirik Glambek Bøen muodostama Kings of Convenience.

Kitaraduon musiikkia on verrattu muun muassa Simon & Garfunkeliin ja Belle & Sebastianiin. Debyyttialbumin nimi Quiet is the New Loud kuvaa hyvin bändin pyrkimyksiä.

Kolmas kokopitkä Declaration of Dependence jatkaa tutulla, yltiörauhallisella linjalla. Edellisen albumin julkaisusta on ehtinyt vierähtää jo viisi vuotta, mutta suuria muutoksia ei Kings of Conveniencen musiikissa ole tapahtunut. Kaksikko luottaa yhä akustisiin kitaroihin, herkkiin melodioihin ja hiljaiseen lauluun. Tarvittaessa tunnelmaa on tuettu viulun, pianon tai läskibasson voimin. Rytmit naputellaan kitaran kylkeen.

Declaration of Dependence on edellistä Riot on an Empty Street -albumia vieläkin vähäeleisempi, eikä siltä löydy yhtään IÂ’d Rather Dance with Youn kaltaista hittiä. Ensikuulemalta levy onkin hieman nukuttava kokemus. Kuuntelukertojen myötä albumi kuitenkin paranee, vaikkei aivan edellisten levyjen tasolle pääsekään. Menevämmätkään bossa nova -palat eivät varsinaisesti nouse lentoon, mutta akustisen hissuttelun ja herkän hempeilyn ystävät nauttivat levystä takuuvarmasti.

Todistettavasti Declaration of Dependence toimii myös verenpainelääkkeenä.

Juho Hakkarainen

Kings of Convenience: Declaration of Dependence. EMI 2009.