Asioiden oikea laita: Ota kansainvälisyys haltuun!

Olen mielissäni aloittanut työt Tamyn jännittävimmällä sektorilla: kansainvälisissä asioissa, jolla muun muassa koulutus- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä tarkastellaan kv-linssin läpi. Korkeakoulujemme kansainvälistyessä työsarkaa riittää ylioppilaskunnissakin.

Mutta ei niin hyvää ettei jotain mälsääkin. Nykyinen koulutuspoliittinen kansainvälistymisdiskurssi poikkeaa kovin siitä, millaisena itse näen yliopistoja ja yhteiskuntaa hyödyttävän kansainvälistymisen. Keskustelussa kansainvälistyminen tuntuu ratkaisevan korkeakoulujen rahoitusongelmat suunnattomilla rahakasoilla, jotka kerätään tilauskoulutuksella ja kv-opiskelijoiden lukukausimaksuilla, ja fantsuille ulkomaisille ranking-listoillekin pitäisi päästä. Opetusministeriö ja korkeakoulut visioivat dollarinkuvat silmissä, ja kansainvälistyminen saa pelkän välinearvon. Jopa puhe kansainvälisistä innovaatioista kuulostaa tässä yhteydessä virkistävältä ja eteenpäin vievältä, vaikka tuo ryöstöviljelty korkeakoulupoliittinen muotisana yleensä aiheuttaakin välittömän yrjöreaktion.

Ei siis ihme, vaikka kansainvälistymishypetys jotakuta jo tympäisisikin. Keskustelun voi kuitenkin ottaa haltuun ja ohjata sen uusiin suuntiin. Kulttuurien välinen kanssakäyminen kuuluu yleissivistykseen maailmassa, jossa välimatkoja ei käytännössä enää ole eikä muiden kulttuurien kohtaamiselta voi välttyä. Korkeakouluopiskelijat tulevat mitä todennäköisimmin jossain elämänsä vaiheessa tarvitsemaan monipuolisia kieli- ja viestintätaitoja sekä kykyä huomioida kulttuurieroja.

Tampereen yliopisto linjasi tuoreessa kansainvälistymisohjelmassaan tutkintoihin sisältyvästä kansainvälistymisjaksosta. Hyvin suunniteltuna jakso voi hyödyttää kaikkia ja lisätä kansainvälistymisen mahdollisuuksia, sillä siellä, missä on velvoite, tulee myös olla edellytykset suoriutua siitä. Perinteiselle opiskelijavaihdolle on luotava vaihtoehtoja; monta kuukautta ulkomailla kun saattaa tuoda liikuntarajoitteiselle, perheelliselle tai vaikkapa seurustelevalle enemmän mielipahaa kuin hyötyä. Mahdollisuuksia lyhyempiin työ- ja kieliharjoitteluihin tulee lisätä, ja jos ulkomaille lähtö ei nappaa, opiskelija voisi kerryttää kv-noppasaalistaan esimerkiksi kv-tuutoroimalla tai osallistumalla vieraskieliseen opetukseen, kieliryhmiin, monikulttuurisiin projekteihin tai järjestötoimintaan.

Lisää hyviä kansainvälistymisvinkkejä otetaan vastaan Tamyn kv-sektorilla!

Varpu Jutila
Kirjoittaja on Tamyn kv-sihteeri