Lopullinen totuus: Mistä töitä perusakateemisille?

Yliopisto-opiskelijat eivät ole enää marginaalista eliittiä. Kaukana siitä. Korkeakouluissa on tällä hetkellä opiskelupaikka 65 prosentille 19-vuotiaiden ikäluokasta. Siis suurimmalle osalle! Toisin oli ennen. Esimerkiksi noin seitsemänkymppisten ikäluokasta korkeakoulututkinnon suorittaneita miehiä on 14 prosenttia ja naisia yhdeksän prosenttia.

Suomessa sijaitsee peräti 130 yksikköä, jotka antavat korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta. Pelkän ammattikoulun tai lukion käyminen on nykyisin siis poikkeuksellisempaa kuin akateemisen koulutuksen aloittaminen joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Unohdetaan perusduunarit, me olemme perusakateemisia. Tavallisia kaduntallaajia. Kun tapaa kaksikymppisen tuntemattoman ihmisen, hän on todennäköisesti köyhä korkeakouluopiskelija. Hyvin todennäköisesti hän elättää itseään opintojen ohessa hanttihommissa, jotka eivät enää nykyisin kelpaa kovin hyvin ammattiylpeille ammattikoulujen kasvateille. Ja miksi kelpaisivatkaan? Hehän hakevat yleensä vain tarkkaan rajattuja oman alansa töitä. Työläisillä on varaa, sillä he ovat ehtineet lyhentää kymmenenkin vuotta omakotitalon lainaa, kun maisteri vasta valmistuu.

Ovatko yhteiskuntaluokat siis keinahtamassa päälaelleen? Eivät. Nuorten osalta ne ovat jo keinahtaneet, jos mukaan ei oteta erittäin hyvin työllistäviä aloja, kuten lääkäreitä, psykologeja, ekonomeja ja juristeja.

On vaikea kuvitella, että Suomi pysyisi kovin montaa päivää pystyssä ilman joustaviin työehtoihin suostuvaa korkeakouluopiskelijoiden armeijaa. Kuka sitten hoitaisi palvelualojen matalapalkkahommat? Ai niin, maahanmuuttajat. Hehän ovat tulossa paikkaamaan työvoimavajetta, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Paitsi, että mitään työvoimavajetta ei tule koskaan. Suurin osa suurista ikäluokista on jo jäänyt eläkkeelle. Virkoja lakkautetaan melkein samassa tahdissa kuin porukkaa lähtee joutopäiville. Ne harvat virat, mitä pannaan hakuun, sisältävät helposti kolmenkin entisen työntekijän hommat.

Työeläkejärjestelmä perustettiin vuonna 1962, jolloin työeläkemaksujen suuruus oli noin viisi prosenttia bruttopalkasta. Tänä päivänä se on noin 22 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä maksuja pitää korottaa todennäköisesti vielä ainakin viidellä prosenttiyksiköllä, jotta annetut eläkelupaukset voidaan pitää. Suuret ikäluokat pystyivät odottamaan eläkemaksuilleen yli viiden prosentin tuottoa. Heidän eläkkeensä maksava nykyinen opiskelijapolvi joutuu tyytymään puolta pienempään.

Tilastoja voi onneksi lukea myös optimistisemmalla asenteella. Akateemisesti koulutettujen työttömyysluvut ovat edelleen huomattavasti matalampia kuin työläisten. Väliinputoajia ovat ennen kaikkea ikuisuusopiskelijat, joilla opinnot eivät jää kesken työllistymisen takia. Keskenjääneellä maisterintutkinnolla on todella vaikea hakea töitä kortistosta. Opetusministeriön fantasioissa 42 prosenttia 2020-luvun kolmekymppisistä on suorittanut korkeakoulututkinnon loppuun.

Pannaan vielä paremmaksi. Valmistukaa kaikki!

Hertta-Mari Kaukonen on Aviisin toimittaja