Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 01/2012
kansi

Kun ruoasta tuli jotain ihan muuta

Ruokavalioiden ja syömisten trendien lisääntymiselle ei näy loppua. On hyvä hetki kysyä, kuinka paljon syömisessä on enää kyse pelkästä syömisestä.

Luomuruoka, lähiruoka, karppaus, superfoodit, raakaruoka, kasvissyönti, kivikautinen ruokavalio. Lista on loputon ja se kasvaa koko ajan. Monet ruokailmiöt, dieetit ja syömisen trendit ovat räjähtäneet suureen suosioonsa Suomessa viimeistään parin viimeisen vuoden aikana, ja ne ovat vaikuttaneet suomalaisten syömiseen kiistattoman voimakkaasti, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta kun superfoodeja hehkutetaan netissä, lääkärit käyvät karppaussotaa lehtien palstoilla ja isot kauppiaat myyvät silmät kiiluen kotimaisia pakastevihanneksia lähiruokana, on hyvä kysyä, onko syöminen enää syömistä vai jotain aivan muuta?

"Syömisen peruslähtökohta on muuttunut. Nykyään on mahdollista valita täysin, mitä syödään. Meillä on ruokaa yli energiantarpeen. Pienestä lähikaupastakin löytyy välimerentahnaa ja mustekalarenkaita", Turun yliopistossa tutkijana työskentelevä ravitsemusasiantuntija Sanna Talvia kertoo.

Valinnanvapaus on johtanut tilanteeseen, jossa syömisellä ei enää täytetä energiantarvetta. Siitä on tullut mahdollisuus rakentaa kokonainen elämäntapa ja keino erottautua massasta.

Talvian mielestä kyse ei ole älyttömän tietoisista valinnoista, mutta esimerkiksi aidon ruoan syömiseen ja hifistelykarppaukseen voi myös liittyä halu osoittaa muille, että arvostaa itseään ja hyvää elämää.

"Toki pitää muistaa, että ruoka on aina ollut erottautumisen väline. Yläluokka on syönyt eri ruokaa kuin rahvas", Talvia sanoo.

"Viime vuosina tilanne vain on kääntynyt päälaelleen. Kun esimerkiksi vähemmän koulutetut söivät aiemmin voita ja rasvaisia maitotuotteita ja korkeammin koulutetut margariinia ja vähärasvaisia, nyt tilanne on päinvastoin."



Helsingin yliopistossa vasta aloittanut ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä näkee ruokailmiöiden taustalla useita syitä. Ruoka on hänen mielestään ennen kaikkea yhdistelmä jotakin täysin henkilökohtaista mutta samalla jotakin yhteiskunnallista.

"Monimutkaisessa maailmassa suurinta osaa asioista on mahdotonta enää hallita, mutta syöminen on vielä jotain, jota yksittäinen ihminen voi itse kontrolloida. Siinä, mitä laittaa suuhunsa, on kyse henkilökohtaisesta päätöksestä", Mäkelä sanoo.

Hän selventää asiaa esimerkillä kulutusvalintojen ympäristövaikutuksista, joista suurin osa tulee asumisesta, liikkumisesta ja syömisestä. Kerrostalossa asuva saattaa tuntea, että ei välttämättä voi hirveästi vaikuttaa asumiseen ja työmatkoihin, mutta syömiseen kyllä.

Ja kun syömistä kerran voi hallita, hallinta kaipaa vaihtoehtojen viidakossa "manuaaleja", oppaita, jotka tarjoavat punaisen langan valintojen tekemiseen.

Juuri tässä on erilaisten ruokavalioiden paikka.

"Tosin olennaista ei ole enää se, mitä lautaselle valitaan vaan se, mitä sinne ei valita. Tätä kautta syntyvät myös ruokakeskustelujen rintamalinjat", Mäkelä toteaa.

Nämä rintamalinjat ovatkin johtaneet siihen, että enää ei puhuta hyvästä syömisestä vaan oikeasta syömisestä. Ja jos on olemassa oikea syöminen, silloin on olemassa myös väärä syöminen.

"Joihinkin ruokailmiöihin liittyy jos nyt ei ihan käännyttämistä niin ainakin muiden vakuuttamista ruokavalion toimivuudesta", Mäkelä toteaa.



Äärilaidoilleen vietynä syömisestä onkin tullut uskonto. Teologi Anja Bessonoff on kirjoittanut kirjan Low Fat -uskonto (2010), jonka mukaan maallistuneessa yhteiskunnassa ruoka on muuttunut uskonnollisuuden korvikkeeksi.

Etenkin rasva- ja karppauskysymyksissä hyvän ja pahan välinen taistelu on siirtynyt terveellisiksi ja epäterveellisiksi määriteltyjen ravintoaineiden välille.

"Ihmiset etsivät pelastusta. Kun perinteiset uskonnot ovat menettäneet merkityksensä, ruokaideologia on korvannut uskonnon", Bessonoff toteaa.

Hänen kirjansa lähtee oletuksesta, että viralliset ravintosuositukset ovat pyhän totuuden asemassa. Vain ruisleipää ja margariinia syömällä voi pelastua. Uskonnollisia alkukertomuksia ovat tiedemiesten teoriat rasvan ja kolesterolin vaarallisuudesta.

Sittemmin tälle virallisen tahon "low fat -kirkolle" on noussut haastajaksi karppausliike, jolla on yhtä lailla omat gurunsa mutta jota yritetään leimata harhaoppiseksi. On syntynyt kaksi ravitsemususkonnollista suuntausta, joiden yhteenottoa ei voi väistää.

"En tunne esimerkiksi superfood-skeneä kovin hyvin, mutta siinä on kyse samasta asiasta. Samoin on kasvissyönnissä ja esimerkiksi joissain kehonrakentajien ruokavaliossa. Omaa ruokavaliota pidetään ainoana oikeana ja ylivoimaisena", Bessonoff huomauttaa.



Oli uskonnollisuudesta mitä mieltä tahansa, yksi merkittävimpiä sitä kautta esille nousevia ilmiöitä on auktoriteettien - yleensä siis virallisten ravintosuositusten - kyseenalaistaminen, joka on osa ajan henkeä.

Johanna Mäkelän mukaan kyse on siitä, että perinteinen asiantuntija-maallikko-asetelma on haihtunut, ja nyt jokainen on oman elämänsä henkilökohtainen spesialisti.

"Ruokavalion hyvyys mitataan oman kokemuksen kautta", hän sanoo.

Sanna Talvia on samaa mieltä.

"Emme enää tarvitse ketään muuta sanomaan, miten syödään. Tietoa jaetaan omassa piirissä, ja ravitsemus on monisyinen kokonaisuus laittaa muottiin. Ei ole olemassa yhtä totuutta", Talvia sanoo.

Väitteiden ristitulessa onkin hyvä muistaa, että esimerkiksi terveellinen syöminen on suhteellinen käsite. Tyypillisen sekasyöjän ruokavalio saattaa olla hyvin yksipuolinen, ja toisaalta hyväkarppaus saattaa olla loppujen lopuksi hyvin lähellä virallisia ravintosuosituksia.

"Syömiseen liittyy tarve löytää selkeitä kategorioita, mitä saa syödä ja mitä ei. Mitä säännellympää syöminen on ja mitä enemmän siinä on rajoituksia, sitä yksinkertaisempaa ruokavaliota on noudattaa", Talvia kuvaa.

"Mutta rajoituksissa on ongelmansa. Kun omaa syömistään rajoittaa, mielihalut voittavat herkästi ja on helppo retkahtaa. Saldo on helposti plus miinus nolla."



Kalle Heino, teksti
Samuli Huttunen, grafiikka





Media hämäsi asiantuntijoitakin



Erilaiset ruokailmiöt eivät lopulta ole välttämättä kovin uusia asioita, vaan ne ovat saaneet huomiota julkisuudessa vasta nyt. Vaikutuksensa on ollut medialla, joka rakastaa mustavalkoisia asetelmia.

Karppauskeskustelu on loistava esimerkki siitä, miten lehdistö on rakentanut vahvoja ääripäitä ja sotia antamalla ymmärtää, että kaikki karppaus on äärikarppausta.

Tämä on johtanut niin kutsuttuun kohukierteeseen.

"Tässä ovat monet asiantuntijatkin menneet lankaan. Kyselytutkimusten perusteella karppaajiksi itsensä mieltävät ovat tosiasiassa vain vähentäneet huonoja hiilihydraatteja, ja esimerkiksi rasvojen syönti on lopulta lähellä virallisia suosituksia", ravitsemusviestinnän asiantuntija, Ravitsemusuutiset-blogin ylläpitäjä Janne Huovila kertoo.

Huovila näkee ruokailmiöiden nousussa ennen kaikkea vahvan yhteyden netin ja sosiaalisen median kehitykseen. Sosiaalinen media on nuorten ihmisten aluetta, ja monet ruokasuuntaukset ovatkin nimenomaan nuorten suosiossa.

Hän muistuttaa, että loppujen lopuksi lähinnä karppaus on sellainen ruokailmiö, joka on vaikuttanut suomalaisiin laajasti.

"Esimerkiksi superfoodit ja raakaruoka ovat saaneet paljon mediajulkisuutta, mutta ne eivät kuitenkaan ole tavoittaneet kansan syviä rivejä."





Ruokavalioiden kirjo



Kärsitkö valinnanvaikeudesta? Ei hätää, Aviisi listasi joukon erilaisia ruokavalioita. Valitse tästä ja syö niin kuin muutkin!



Sekasyönti: Ruokavalio koostuu kasviksista, lihasta, kalasta, munista ja maitotuotteista ilman rajoituksia.



Lihansyönti: Suurin osa ravinnosta tulee eläinten syömisestä.



Kasvissyönti eli vegetarismi: Ruokavalio, joka ei sisällä eläinkunnan tuotteita.



Semivegetarismi: Ruokavalio, jossa syödään kaikkea muuta paitsi punaista lihaa.



Pescovegetarismi: Ruokavalioon sisältyy kasvisten lisäksi maitotuotteita, munia ja kalaa. Ravitsemuksellisesti se ei poikkea sekasyönnistä.



Laktovegetarismi: Kasvisruokavalio, joka sisältää lisäksi maitotuotteita.



Lakto-ovovegetarismi: Kasvisruokavalio, joka sisältää lisäksi maitotuotteita sekä kananmunia.



Fennoveganismi: Suomen oloihin sovellettu kasvisruokavalio, jossa pyritään käyttämään lähialueilla tuotettuja kasviperäisiä tuotteita.



Fruitanismi: Tässä ruokavaliossa eläinten lisäksi myös kasveihin suhtaudutaan kunnioituksella, ja ruokavalio sisältää vain kasvien satoa, kuten hedelmiä, marjoja ja viljoja.



Freeganismi: Eläinperäiset tuotteet eivät kuulu freeganismiin, mutta siinä voi hyödyntää sellaisia eläinperäisiä tuotteita, joiden kuluttaminen ei tue taloudellisesti eläinten riistoa ja joiden hyödyntäminen on ekologisesti järkevää. Tuotteiden koostumus ei ole siis olennaista, vaan niiden ekologiset ja eettiset vaikutukset.



Veganismi: Kasvisruokavalio, jossa vältetään kaikkia eläinperäisiä aineksia tai ruokaa, jonka tuottamisessa on loukattu eläinten oikeuksia.



Makrobiootikko: Ruoka-aineet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, edustavatko ne jin- vai jang-voimaa, ja vastavoimat pyritään saamaan tasapainoon. Ruokavaliossa vältetään pääsääntöisesti eläinperäisiä aineksia, mutta siihen saattaa kuulua esimerkiksi kalaa.



Elävä ravinto (raakaruoka): Ruoka on kypsentämätöntä (ei kuumennettu yli 42-asteiseksi) ja mahdollisimman jalostamatonta. Ruokavalio koostuu yleensä kasviksista, hedelmistä, pähkinöistä ja siemenistä, mutta siihen voi kuulua myös esimerkiksi raakaa kalaa tai alhaisessa lämpötilassa kuivattua lihaa.



Karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio: Hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin ns. virallisterveellisessä ruokavaliossa. Karppausta on käytetty painonhallintaan, mutta sitä perustellaan nykyisin myös muilla terveyshyödyillä, kuten esimerkiksi vatsavaivojen tai allergioiden häviämisellä. Käytännössä karppauksessa ruokavaliosta jätetään pois esimerkiksi sokeri ja kuorittu vilja sekä tärkkelyskasvit (peruna ja maissi), ja rasvan laatua parannetaan käyttämällä luonnollisia rasvoja.



Hyväkarppaus: Hyväkarppauksessa pyritään välttämään nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja. Käytännössä hyväkarppaaja ei syö sokeria tai vain vähän mikroravinteita sisältäviä tärkkelyskasveja kuten perunaa tai maissia. Mikäli elimistö sietää, hyväkarppaus voi sisältää maltillisesti käytettynä täysjyväviljoja.



Alakarppaus: Alakarppauksella on viitattu kaikkiin vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin (low carb), mutta sittemmin sitä on käytetty puhuttaessa ketogeenisistä ruokavalioista, joissa hiilihydraattien määrää rajoittamalla pyritään pääsemään ketoosiin. Ketoosissa ketoaineiden määrä veressä ylittää tietyn rajan, ja esimerkiksi laihduttajalle ketoosin hyöty on nälänhallinnan parantuminen. Ketoosin terveellisyydestä on esitetty väitteitä sekä puolesta että vastaan.



Atkinsin dieetti: Alakarppauksen laji, jossa hiilihydraatteja rajoitetaan äärimmäisen paljon. Dieetin alussa päivittäinen hiilihydraattimäärä tiputetaan 20 grammaan, ja painoa pudotetaan ketoosin avulla. Hiilihydraattien määrää nostetaan pikku hiljaa, kunnes painonlasku pysähtyy. Lopuksi hiilihydraattien määrä jätetään tasolle, jossa paino ei nouse eikä laske.



Zone-dieetti: Karppauksen alalaji, joka rajoittaa leipää, perunoita sekä pastaa, ja pyrkii saamaan eri makroravinteet optimaaliselle prosenttiosuudelle (vyöhyke, "zone") ravinnosta.



Montignacin dieetti: Hyväkarppauksen muoto, jossa valitaan ruokia, joilla on matalama glykeeminen indeksi (hiilihydraattien imeytymisnopeus). Lisäksi rasvan ja proteiinin nauttimista yhdessä hiilihydraattien kanssa pyritään välttämään.



South Beach -dieetti: Dieetti opettaa syömään oikeanlaisia hiilihydraatteja ja rasvoja. Esimerkiksi karkeista ja leivonnaisista saatavat hiilihydraatit korvataan kasvisten hiilihydraateilla ja huonot rasvat turvallisilla versioilla.



Dukan dieetti: Neliportainen laihdutusohjelma, jossa esimerkiksi alussa syödään pelkkiä proteiinipitoisia ruokia. Ruokavalioon lisätään pikku hiljaa kasviksia, hedelmiä, leipää ja juustoja tietyin rajoituksin. Ohjelman loputtua jätetään yksi proteiinipäivä viikkoon, joka varmistaa, että syödyt hiilihydraatit eivät kerry tulevaisuudessakaan vyötärölle.



Veriryhmädieetti: Ruokavalio on valittava veriryhmän mukaan. Esimerkiksi veriryhmä A:lle soveltuu parhaiten kasvisruokavalio, O:lle puolestaan runsas lihansyönti..



Paleo: Kivikautisen ihmisen syömistä jäljittelevä ruokavalio. Sisältää siis ruokaa, joita olisi mahdollista kerätä tai metsästää itsekin luonnosta. Käytännössä esimerkiksi maanviljelyksen tuotteet ja viljelty kala ovat kiellettyjä, hieman tulkinnasta riippuen.



Warrior-dieetti: Aamulla ja päivällä syödään vähän tai ei ollenkaan ja illalla ylensyödään. Dieetti nostaa sympaattisen hermoston tomintaa ja kiihdyttää näin aineenvaihduntaa, energiantuotantoa, rasvanpolttoa ja stressinsietokykyä.



Foodismi: Superfood-piireistä liikkeelle lähtenyt ajattelutapa, jossa pyritään käyttämään mahdollisimman huippulaatuisia, ravinnerikkaita ja alkuperäisiä ruoka-aineita sekä esimerkiksi juomaan hanaveden sijasta tuoretta lähdevettä.



Gluteeniton ruokavalio: Ruokavaliota noudattava ei syö vehnän sukuisia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista. Gluteenittomalla ruokavaliolla hoidetaan yleensä keliakiaa.



Halal: Ruokaa, jota muslimit saavat islamin uskonnollisten sääntöjen mukaan syödä. Käytännössä kiellettyjä ovat ainakin alkoholi ja päihteet sekä tietyt liharuoat ja eläimet, jotka on tapettu tietyllä tavalla kuten vaikkapa kuristamalla tai iskemällä.



Kosher: Juutalaisten säädösten mukaan valmistettua ruokaa. Tässä ruokavaliossa esimerkiksi karjaeläinten tulee olla märehtijöitä ja niillä pitää olla kaksijakoinen sorkka.



Välimeren ruokavalio: Kasviöljyyn, kasviksiin, viljaan sekä kohtuullisesti käytettyihin meijerituotteisiin ja kalaan perustuva ruokavalio, jonka on esitetty ehkäisevän sydän- ja verisuonisairauksia. Yleensä ruokavalioon myös kuuluu, että raaka-aineet ovat tuoreita ja jalostamattomia, ja aterian yhteydessä nautitaan myös hieman viiniä.





Näin asiantuntijat syövät itse



"Syömisessäni ei ole filosofiaa tai ideologiaa. Lapsiperheellisenä syön kaikenlaista perusruokaa, välillä itsetehtyä, välillä valmista. Meillä on kaikki ruoka-aineryhmät käytössä, ja kasviksia pyrimme syömään mahdollisimman paljon. Ennen kaikkea yritän pitää säännöllisestä ruokarytmistä kiinni. Arjen rutiinit vapauttavat ajattelua muuhun kuin syömisen miettimiseen."



Ravitsemusasiantuntija Sanna Talvia, Turun yliopisto



"Olen kaikkiruokainen, tyypillinen 2000-luvun sekaruokaa syövä henkilö. Toki mietin syömistä myös yksityiselämässäni. Jos punaista lankaa etsii, se on ehkä se, että aidosti ilahdun ruoasta, joka on hyvin valmistettu. Ärsyttää, jos maistan ruoasta, että se on tehty hällä väliä -asenteella."



Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä, Helsingin yliopisto





"Kun kirjoitin kirjaa, olin itse vihkiytynyt karppaukseen. Sittemmin olen siirtynyt välimaastoon, kun kyseenalaistin myös karppauksen. Hiilihydraattien laskemisesta saa helposti dogmin. Nykyään syön vapaasti oman mielen mukaan ilman syyllisyyttä, mutta tiettyä tietoisuutta syömisessäni on. Ruoan pitää olla mieluummin elävää kuin kuollutta, ravitsevaa ja rasvapainotteista, eikä kevythöttöä."



Teologi Anja Bessonoff, Low Fat -uskonto -kirjan kirjoittaja





"Olen erilaisilla ruokavalioilla leikittelijä. Olen joustava kasvissyöjä, joustava luomun syöjä ja joustava karppaaja. En koe ideologioitani kovin vahvaksi. Eniten symppaan aidon ruoan ajatusta, eli mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Mutta sekin on ideaali, eikä aina toteudu."



Ravitsemusviestinnän asiantuntija Janne Huovila, Ravitsemusuutiset-blogin ylläpitäjä

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (2)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. mea (05.02.12, kello 9:54)

    mm. ruokavaliokohdissa on virheitä. korjaus: kasvissyönti tarkoittaa tavallista sekaruokaa, josta puuttuvat ainoastaan eläinkudokset ja veri. se siis sisältää kaikki muut eläinkunnan tuotteet. kirjoittaja määrittelee vegetarismin ja vegaaniuden samaksi ruokavalioksi eri sanoin. vegaani ei halua käyttää mitään eläinperäisiä tuotteita, myöskään esim. vaatteissa, pesuaineissa ym. tuotteissa

  2. Kalle Heino (12.02.12, kello 22:06)

    Kiitos palautteesta! Mutta jos tarkkoja ollaan, termi vegetarismi viittaa kyllä ruokavalioon, jossa ei käytetä eläinkunnan tuotteita. Lakto- ja ovo-etuliitteillä viitataan maidon ja kananmunan syöntiin kasvisperäisen safkan lisäksi.

    Myönnetään, että lista jäi ehkä aavistuksen sekavaksi, mutta esimerkiksi veganismissa puhutaan nimenomaan eläinperäisistä _aineksista_, jolla juuri tarkoitetaan muutakin kuin ruokaa.

    Yksinkertaisen selventävä lista löytyy esimerkiksi täältä: www.animalia.fi/animalia-...önti

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto