Parempaa pyöräinfraa – vähemmän eripuraa

Sanna-Kaisa Lähdeaho kirjoitti Aviisin (15/2011) takasivulla, että pyöräily Tampereella on hengenvaarallista. Toisinaan Tampereellakin käyvänä pyöräilyaktiivina ymmärrän näkemyksen. Johtopäätökseni ovat kuitenkin täysin erilaiset. Pyöräilyn ongelma ei niinkään ole arvaamattomat kävelijät. Ongelma on autolähtöinen suunnittelu, jossa pyöräilijät ja kävelijät tungetaan samoille väylille. Muiden liikkujaryhmien syyttelyn asemesta pyöräilijöiden pitäisi vaatia äänekkäästi parempaa infraa.

Keskustassa useimmat pyörätiet näyttäisi olevan piirretty paikkoihin, jotka ovat oikeasti jalkakäytäviä. Näin pyöräilijät totutetaan ajamaan jalkakäytävillä. Jalankulkijat taas eivät ymmärrä olevansa osa liikennevirtaa, mikä etuoikeus heille suotakoon. Kaupungithan pitäisi rakentaa ensisijaisesti jalankulkijoita varten. Tästä kuitenkin seuraa, että jalankulkija ei osaa varautua samassa tilassa kulkevaan ajoneuvoon, pyörään. Ratkaisu on siirtää pyörät lähemmäksi muita ajoneuvoja ja erottaa rakenteellisesti jalankulusta. Samalla turvallisuutta voidaan parantaa laskemalla nopeusrajoituksia.

Tilastojen valossa pyöräily ei ole vaarallista - edes Tampereella. Pikemminkin päinvastoin. Pelottelu ei kuitenkaan paranna asiaa, sillä tiedämme, että pyöräilyn lisääntyminen lisää sen turvallisuutta, ja päinvastoin. Parhaiten pyöräilyä lisätään sujuvoittamalla sitä. Tähän ei auta pyöräteiden lisääminen, vaan niiden laadun parantaminen. Vaaranpaikat taas ovat risteyksissä. Risteysturvallisuuttakin parannetaan siirtämällä pyörät ajoradalle tai sen läheisyyteen.

Uusin tieto hyvistä pyöräilyolosuhteista on TTY:llä koottu Kalle Vaismaan (et al.) raporttiin Parhaat eurooppalaiset käytännöt pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä. Löytyy netistä. Pyöräilystä kiinnostuneiden tulisi varmistaa, että tieto päätyy myös suunnittelijoiden pöydälle ja sieltä toteutukseen. Odotellessa kannattaa ottaa ajorata haltuun.

Jukka Huhta